Nollasta yhdeksään

Meillä oli melkoinen rutistus tuo viime viikko. Otsikon mukaisesti meidän koko maallinen omaisuus siirtyi postinumeroalueesta nolla alueelle yhdeksän. Aikamoinen urakka siinä olikin. Kaiken lisäksi emme edes voineet vielä jäädä Kuusamoon asumaan, vaan jouduimme tulemaan mökille Puulavedelle. Asumme täällä 7.7 saakka, jolloin Kuusamon tila vapautuu lopullisesti edellisiltä asukkailta.

Meidän tilamme muodostuu kahdesta erillisestä tilasta, jotka ovat aikanaan olleen yhtä ja samaa Raatesalmen tilakokonaisuutta. Nykyisin tilat ovat nimeltään Raatteentorppa ja Raatteenranta. Raatteentorppa on tila, jossa tulemme asumaan ja Raatteenranta on tila, jolla sijaitsee  50-luvulla rakennettu talo, jossa kunnalliskodin henkilökuntaa on asunut. Tuo talo tulee toimimaan vierastalona ja sesonkiaikaan viikkovuokralla.

Raatteenranta. Rak. -54

Osa tilakokonaisuudesta olisi jo vapaa meidän asuttavaksi, mutta muutamme Kuusamoon vasta, kun koko tila on vapaa. Meillä on rakkaan kummityttömme Kristelin rippijuhlat etelässä vielä tällä viikolla, joten siksikin lykkäsimme Kuusamoon muuttoa tuonne 7.7 saakka.

Nyt sitten siihen muuttoviikkoon.

Maanantai 23.6

Herätys oli klo 6.30. Tämä oli muuten huomaamattani viimeinen yöni tässä kodissa. Ystäväni Mikko oli lupautunut meidän muuttokuorma-auton kuskiksi ja muuttoauton haku oli sovittu aamuksi. Mikon ammatin vuoksi aikataulu oli aamulla hieman epävarma, mutta joskus seitsemän ja yhdeksän välillä auton haku oli määrä onnistua. Itselläni ei siis ole kuorma-auton ajoon oikeuttavaa korttia ja siksi Mikon apu olikin korvaamaton tässä muutossa.

Muutto alkaa!

Auto saatiin  haettua noin 8 aikoihin Europcarin Vantaan toimipaikasta. Pienen sähläämisen jälkeen auto saatiin peruutettua meidän aika kapeaan pihaan. Alkoi lastaaminen. Kaiken kaikkiaan lastaamiseen ja pakkailuun meni aikaa noin 11 tuntia. Olin kyllä aivan loppu, kun auto oli täynnä. Lisäksi meidän peräkärry ja molemmat autot oli mätetty täyteen. Oloa ei helpottanut ollenkaan aika pahasti nyrjähtänyt olkapää ja luultavasti lievästi murtunut pikkurilli. Lisäksi kaikki jäsenet kramppailivat illan päätteeksi ja en kyennyt edes pitämään kämmentäni auki, vaan se vääntyi krampissa takaisin kiinni, kun sitä yritti avata. Kiitos vaan muuttoavusta Juhalle ja Kristinalle, joita ilman emme olisi luultavasti edes selvinneet koko urakasta. Anoppi keitteli vielä muutosta väsyneelle porukalle kalasoppaa lounaaksi, joka maistuikin erinomaisesti raskaan työn keskellä.

Yöksi raahauduimme hotelliin. Olisi meille majapaikkakin löytynyt, mutta en uskaltanut riskeerata kipeää selkääni patjasängyn kanssa, olihan tiedossa yli 10 tuntia autossa istumista seuraavana päivänä ja sen päälle koko muuttokuorman purku. Ainiin, eihän kaikki kamat edes mahtuneet kyytiin, vielä jäi pois tuotavaa tavaraa torstain siivousreissulle!

Tiistai 24.6

Autossa istumista koko päivä. Meillä oli kolmen auton karavaani, joka ajoi Kuusamoon. Lähdimme matkaan ennen seitsemää. Itse istuin kuorma-autossa, joka oli kyllä yllättävän mukava matkustaa. Jalat sai suoraksi kojelaudalle tai ristiin, ihan miten halusi. Huomattavasti mukavampaa, kuin henkilöautossa. Toki 90km/h nopeusrajoitin piti huolen siitä, että matka eteni tappavan hitaasti. Olimme perillä Kuusamossa joskus 17 jälkeen. Porukka oli kuitenkin aika tuoreissa voimissa, eikä kukaan ollut mitenkään erityisen ryytynyt. Uskomattomalla tarmolla lappasimme kamat autoista Raatteenrannan taloon sisälle. Samalla sain talon entiseltä omistajalta hienot ohjeet pellettipolttimen käytölle ja huollolle.  Tilasimme  pitsoja Kuusamon kotipizzasta ja nautimme muutaman hyvin ansaitun oluen upeassa järvimaisemassa. Illalla kiertelimme vielä  muuttoporukalla tilan rakennuksia läpi ja ihastelimme maisemia.

Muuttokuorman purku

Raatteenrannan maisemia

En voinut jotenkin uskoa koko tilannetta, kun katsoin järvimaisemaa tuon talon ikkunasta. Siinä oli koko meidän maallinen omaisuus läjässä. Päällekkäin pinottuja laatikoita, kirjahyllyjä – ulkona pohjoistuuli ja järvi. Kaksi väsynyttä ihmistä. Väsynyttä, mutta onnellista. Huonokuntoinen päärakennus kurkisteli olohuoneen ikkunasta, kuin muistuttaakseen olemassaolostaan. Kurkki ja huuteli: ”Taitaa olla liian iso homma kaupunkilaiselle. Ei siitä taida mitään tulla, ei noilla käsillä” Hekotteli vielä päälle.

Päärakennuksen länsipääty

Vaivuin jonkinlaiseen levottomaan uneen muutamaksi tunniksi. Heräsin ennen viittä ja nousin hiljaa ylös. Siivoilin pihalta muuttosotkuja ja muistin, että minullahan oli virvelikin mukana. Kävin aamun tunteina heittelemässä kotirannassa muutaman kerran. Sainkin oikein mukavan kokoisen hauen ja toisen onnistuin karkuuttamaan. Kalaisalta tuntuu Kuusamojärvi.

Porukka heräili seitsemän aikoihin ja me kuskin kanssa suuntasimme heti seitsemän jälkeen nokan kohti etelää. Ennen lähtöä Raatteentorpan vanha omistaja perehdytti meidät vielä tulisijoihin ja tilan sähköjärjestelmiin. Edessä oli pitkä ajomatka takaisin etelään ja vanhan kodin siivous.

Laitumia

Navetan ajosilta

Keskiviikko 24.6

Ajo takaisin etelään. Yö hotellissa. Olo todella ryytynyt.

Torstai 25.6

Nukuimme luvalla pitkään. Menimme vasta yhdeksän maissa aamupalalle. Koko päivä olikin sitten siivousta ja tavaroiden pakkaamista vanhassa kodissa. Olimme joskus 17 jälkeen valmiina ja vanha koti oli tyhjä. Otin postilaatikosta nimikyltin irti, sammutimme valot ja painoimme oven kiinni. Se siitä. Kiitos ja näkemiin  – kivaa oli. Kunniakierros korttelin ympäri ja vilkutus vanhalle kodille.

Menimme vielä syömään Mirvan äidin luokse ja ajoimme yötä vasten mökille Puulalle.

Huh mikä viikko!

– Vesa

 

Raatesalmen Historiaa

Tässä pieni teksti Raatesalmen Historiasta.

Olen saanut tämän tekstin talokauppojen yhteydessä ja tekstin on kirjoittanut Marja Törmänen.

Wanhan Raatesalmen Historiaa / Marja Törmänen

WANHA RAATESALMI – KULTTUURIHISTORIALLINEN KOKONAISUUS

Kuusamon Kantokylään kuuluva Wanha Raatesalmen tila sijaitsee kauniin ja puhdasvetisen Kuusamojärven pohjoispuolella. Maanteitse matkaa Kuusamon kaupungin keskustasta on 12 km, linnuntietä ja veneellä matkaten Tolpanniemen rantaan vain muutama kilometri.

Wanha Raatesalmen tilaan kuuluu noin seitsemän hehtaarin maa-alue ja useita eri-ikäisiä rakennuksia, vanhin on nk. työnjohtajan asunto1800-luvulta.

Kantokylän alueella on paljon vanhaa kuusamolaista historiaa aina lappalaisajoilta tähän päivään saakka. Alue oli pitäjän hallinnollinen keskus. Siellä sijaitsi tullikamari, nimismiehen asuinpaikka ja siellä käytiin käräjät. Onpa alueella pidetty jonkin aikaa ensimmäistä kuusamolaista koulua.

Paikallisten, kuusamolaisten arvojen lisäksi Raatesalmen tilalla on myös maakunnallista arvoa. Kertoohan se paitsi Kuusamon myös Pohjois-Pohjanmaan asutushistoriasta.

Vuonna 1928 hirsistä rakennettu päärakennus vaurioitui sodan seurauksena v.1944. Myös tilan sauna-, huolto- ja mielisairaalarakennukset vaurioituivat. Rakennuksista oli viety mm. ovia, lautaseinää, permantolankkuja ja kaksi keittiön sadan litran muuripataa. Myös kaksisataalitrainen saunan pata oli viety. Jopa muurikin oli purettu. Huolimatta rakennustarvikepulasta korjaustöihin alettiin heti vuoden 1945 talvella. Korjaustöitä vauhditti sodan aikana Oulaisissa evakossa ollut kunnantoimisto jolle piti saada tilat. Ainoa mahdollisuus oli tuolloin siirtää se tilapäisesti kunnalliskodille. Sotavaurioita korjattiin tärkeysjärjestyksessä aina vuoteen 1949 saakka.

OMISTUSSUHTEITA

Raatesalmen tilan juuret ovat Kruunun maassa. Renki Johan Johaninpoika Jämsä eli Hägg sai 10.6.1835 maaherran päätöksellä luvan perustaa Pikkarainen-nimisen kruunun uudistilan. Maarekisterissä se merkittiin Poussun kylään kuuluvaksi. Vuoden 1875 maakirjassa tilan nimenä on Raatesalmi. Tuolloin tilan koko oli mahdollisesti jopa 2000 hehtaaria.

Tila siirtyi Raatesalmen ja Vaaralan sukujen kautta Ab Uleå Oy:lle. Tämä myi puolet tilasta N:o 40 Kuusamon kunnalle 50 000 mk:lla. Tämän jälkeen kunta teki joitakin tilusvaihtoja ja määräalan myyntejä sekä vuokrasopimuksia.

Tilan vanhat rakennukset vaihtoi omistajaa vuonna 2003, jolloin noin seitsemän hehtaarin määräala rakennuksineen siirtyi uudelle omistajalle. Omistajaksi tuli osakeyhtiö. Yhtiö myi Raatteentorppa -tilan yksityisille v. 2010.

KÖYHÄINHOITO

Kuusamon pitäjässä oli v. 1925 kirkonkirjojen mukaan 14 634 asukasta. Siten myös köyhien elätettävien määrä oli suuri. Heitä oli sijoitettu omiin ruotuihinsa, kierrätetty talosta taloon ja järjestetty huutolaistilaisuuksia. Uusi köyhäinhoitoasetus oli astunut voimaan v. 1879. Sen mukaan köyhiä oli autettava heidän omiin asuntoihinsa tai tingattava hoitoon vähiten korvausta vaativille. Vuonna 1895 annettu köyhäinhoitoasetus muuttui lapsiystävällisempään suuntaan. Lapsia ei saanut erottaa vanhemmistaan eikä sisaruksia toisistaan. Kunnan oli myös kustannettava vuosittain vähintään kaksi köyhää lasta kouluun.

Siitä huolimatta, että köyhäinhoito oli alentavaa ja leimaavaa Kuusamon kunta perusti ns. vaivaistalon eli kunnalliskodin vasta v. 1927 Raatesalmelle.

KUNNALLISKODIN AIKA 1928-1971

Raatesalmen tilalla sijaitsi vuoden 1926 kauppakirjan mukaan rakennuksia. Myöhemmin kunnalliskodin johtokunnan pöytäkirjoissa mainitaan navetta, tallirakennus ja asuinrakennus. Viimeksi mainittu on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun alkupuolella. Siihen viittaa mm. orsikattorakenne ja tapituksin kiinnitetty hirsistä muotoiltu räystäs. Tässä nk. työnjohtajan asunnossa on pohjalaistaloille tunnusomainen suorakaiteen muotoinen hirsirunko.

Kunnalliskodin päärakennuksen suunnitteli rakennusmestari J. Karvonen. Rakennus edustaa 20-luvun klassismia. Tämän tyylin suosio maassamme liittyy itsenäisyyteen. Monia 1800-luvun loppupuolelta periytyneitä rakennusmuotoja pidettiin venäläisinä. Niiden vastakohdaksi etsittiin tyylipiirteitä suomalaisesta kansanrakentamisesta.

Talon rakennustöissä oli pääasiassa lähitienoon miehiä, rakennusmestari ja työnjohtaja tulivat Oulun seudulta. Kulkuyhteydet Raatesalmen tilalle olivat tuolloin huonot. Nikkilänsalmen yli pääsi kesäaikaan juuri ja juuri hevosella kärryjen kanssa. Talvella lyhin reitti kirkolle kulki Tolpanniemen kautta. Puhelinlinjakin saatiin tilalle1920-luvun lopulla. Se vedettiin eläviin puihin koska pylvästystä ei vielä ollut.

Raatesalmen tilalle rakennettiin vuosien kuluessa päärakennuksen lisäksi mm. talousrakennus, jyväaitta. kesänavetta ja latoja. Vuonna 1929 siirrettiin vanha navetta, tallirakennus ja asuinrakennus. Saunarakennus rakennettiin kunnalliskodille v. 1949. Pihapiiri muuttui siten tarpeiden mukaan.Tilalla höylättiin myös päreitä ja muutettiin rannalla ollut makasiini suutarin ja puusepänverstaaksi. Paperoitiin huoneita, maalattiin ja pidettiin kaikin tavoin kiinteistöt kunnossa.

Toimeliasta elämää elettiin muutenkin. Oma maatila toimi aina vuodesta 1929 vuoteen 1970. Tilanhoitajana toimi aluksi Eelis Kokko, reipasotteinen ja edistyksellinen mies. Tilalla pyrittiin omavaraisuuteen. Vuosikymmenien aikana siellä oli hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja. Emakkosikalassa kasvatettiin sianporsaita myös myyntiin. Nero, Sälli, Milla, Nukke, Mimmi ja Opri nimiset possut elelivät aikansa sikolätissä. Viljeltiin ohraa, perunoita ja turnipsia. Leipomo tuotti leivän ja pullan. Maatilan lakkauttamisen jälkeen pellot paketoitiin kuudeksi vuodeksi. Tämän jälkeen Kuusamon kunnanvaltuusto luovutti v. 1984 Raatesalmen tilan maatalousoppilaitoksen käyttöön.

Hoidokit työntekijöinä

Kunnalliskodin toiminnan alettua tilanhoitajan lisäksi varsinaisessa työsuhteessa oli vain johtajatar, mielisairaanhoitaja ja karjakko. Sen vuoksi suuren osan sekä ulko- että sisätöistä tekivät hoidokit. Jokaisella oli oma erityistehtävä. Eräs hoidokeista toimi osastonhoitajana, joku huolehti pöydän kattamisesta, toinen taas siivouksesta. Oli postivastaava ja navettatöissä vesivastaava. Leikattiin leikkelyksiä, kudottiin sukkia, valmistettiin harjoja, kenkiä, takkeja ja muuta vaatetavaraa sekä korjattiin niitä. Kudottiin ja korjattiin verkkoja sekä kalastettiin. Hoidokeille maksettiin työstä vuosipalkka, esim. hevosmiehet ja karjakot saivat 1000 mk vuosi.

Hoidokkeina olleet vanhukset, vajaamieliset ja kehitysvammaiset asuivat pitkään samoissa tiloissa sekaisin. Kuri oli kova. Aiheuttaessaan häiriötä hoidokilta saatettiin poistaa oikeus korvaukseen tehdystä työstä. Pahimmassa tapauksessa hänet laitettiin putkaan.

Toiminta muuttui vähitellen ja kunnalliskotiin alettiin palkata koulutettua henkilökuntaa 1960-luvulla. Hoidokkien työpanoksen vähennyttyä ja toiminnan laajennettua palkkalistoilla oli v. 1968 32 viranhaltijaa ja työntekijää.

Muistoja

Eräät ensimmäiset koulutetut vanhusyksikössä työskennelleet apuhoitajat ja osastoapulaiset kertovat ilmapiirin olleen kodinomainen. Hoidokkeja kutsuttiin joko etunimillä tai koko nimillä.

Vaikka hoidokit tekivät tilan töitä ahkerasti taitojensa mukaan, vapaa-aikaakin oli. Ulkoiltiin, istuskeltiin ja poristiin. Väliaikoina käytiin marjassa maantien takana, jotkut hoidokit yksinkin. Joutilaana aikana myös kalastettiin. Joskus joku hoidokeista alkoi isännöidä venettä ja pani sen lukkoon ja kalareissu siirtyi seuraavaan kertaan.

Johtajatar jakoi tupakat ja kahvit hoidokeille kuukauden annoksina. Kahvia sai keittää tarpeen mukaan.Tupakkaa polttavien hoidokkien huoneissa pistäytyivät myös hoitajat tupakalla. Samalla saattoi katsoa tilanteen, soittokellojahan ei ollut, ei myöskään pyö rätuoleja. Eräskin huonosti liikkuva hoidokki kulki liukkaan maton ja tuolin avulla. Joskus hoidokit paheksuivat työntekijöitä, jotka tulivat töihin vasta kello kahdeksaksi. Itse he olivat heränneet vanhan tavan mukaan jo kukon laulun aikaan.

Kunnalliskodin alueella elettiin melko eristäytynyttä elämää, vieraita hoidokeilla kävi harvoin. Syynä oli osittain huonot kulkuyhteydet, osittain hoidokin unohtaminen omaisten taholta tai heitä ei ollut pitäjässä. Toisaalta oli myös hoidokkeja jotka kävivät lomalla omaistensa luona.

Lääkäri kävi kerran kuukaudessa tilalla ja silloin myös ympäristön asukkaita tuli ”resättiä” hakemaan. Kesäisin joku lääkäri saattoi ajaa moottoriveneellä sairaalan rannasta Raatesalmelle.

Pappi ja lukkari kävivät pitämässä hartaushetkiä kuukausittain. Tällöin vanhuspuolelle tuli väkeä kuulemaan sanaa myös muilta osastoilta. Myös joulukirkossa käytiin. Sinne mentiin Ervastin linja-autolla. Raatesalmen väelle oli varattu kolme ensimmäistä kirkonpenkkiä koska vanhukset eivät olisi jaksaneet seisoa. Kunnalliskodilta tehtiin myös retkiä mm. Rukan kisoihin.

Tunnelmat olivat haikeat muuton yhteydessä v. 1971, jolloin Raatesalmen väki siirtyi kirkonkylälle uuteen Porkkatörmän vanhainkotiin. Näin muistelee pitkään työssä ollut osastoapulainen.

TEOLLISUUSKÄYTÖSSÄ

Raatesalmen tilan päärakennus, komea hirsitalo oli puusepänliikkeen teollisuustilana vuosina 1979-1989. Tänä aikana sahattiin väliseiniä auki, jopa talon ulkoseinään tehtiin aukko. Myös ympäristö roskaantui. Vuokrasopimuksen päätyttyä talo jäi tyhjilleen ja pääsi pahoin ränsistymään.

SUOJELUPYRKIMYKSIÄ

Vuonna 1987 kaavailtiin Raatesalmen alueelle maaseutukeskusta. Oulun maatalouskeskus laati hankesuunnitelman. Sen mukaan tavoitteena oli rakentaa uudenlainen matkailukohde osaksi vanhoihin kunnostettaviin rakennuksiin, osaksi uusiin alueelle rakennettaviin tiloihin. Niissä oli tarkoitus harjoittaa monipuolista matkailullista ja käsityöllistä toimintaa. Hanke, jonka kokonaiskustannusarvio oli 40,5 milj. mk, ei toteutunut.

Vuonna 1995 Puutteenkylän kylätoimikunta teki aloitteen Kuusamon kunnalle Raatesalmen vanhan kunnalliskodin rakennusten korjaamisesta ja säilyttämisestä. Heitä huolestutti rakennusten rapistuminen ja maisemakokonaisuuden ränsistyminen. Aloitteen pohjalta kunnanhallitus nimesi 9.10 1995 työryhmän. Sen tehtävä oli selvittää ja tehdä alustava suunnitelma Raatesalmen alueen kokonaisvaltaisesta käytöstä.

Raatesalmi-projektin (1996-1998) aikana tilalle tehtiin rakennusten kunto- ja käyttökelpoisuusarvio. Sen mukaan päärakennus, sairasosasto ja työnjohtajan asunto ovat rakennuksia , jotka ovat osa kokonaisuutta ja joilla on huomattava kulttuurihistoriallinen arvo. Niiden kunto on myös sellainen, että korjaaminen ja uudelleen käyttöönotto on mielekästä.

Kuusamo-Seura ajoi myös hanketta eteenpäin. Alueella oli sen mielestä paikallishistoriallinen arvo. Se kertoo kunnalliskodin, vaivaishuollon ja vanhustenhuollon historiasta ja myös koko kyläkunnan ja aivan tavallisten kuusamolaisten historiasta.

Kaikista suunnitelmista ja jopa työministeriön myöntämistä rahoista huolimatta hanke ei toteutunut. Kuusamon kunnan päättäjät eivät pitäneet tärkeänä vanhojen rakennusten ja kulttuurimaisemallisesti arvokkaan alueen suojelua. Ympäristöministeriö myönsi kyllä Raatesalmen tilan kulttuurihistoriallisen arvon, mutta jätti suojelematta sen.

Uuden alku

Raatesalmen tila oli toimenpidekiellossa vuosina 1998-2003.

Vuosien 2003 – 2010 aikana osa rakennuksista sekä ympäristö kunnostettiin perusteellisesti. Kunnostetuksi tulivat työnjohtajan asunto, pihapiirin iso aitta-varasto-latorakennus, rantasauna terasseineen, hevostalli, navetan kattorakenteet, heinälato, pihapiiri, sekä ranta-alue. Päärakennuksesta mm. tuettiin seinärakenteita ja asennettiin väliaikaista vesikattoa. Alue sähköistettiin uudelleen, sekä alueelle vedettiin uudet vesi- ja viemäriverkostot.

Unelmasta totta

Nyt se on virallistakin virallisempaa. Raatesalmen tilakokonaisuus on meidän! Meillähän on ollut jo huhtikuulta ihan kaupanvahvistajan vahvistama esisopimus tämän kiinteistön ostosta, mutta nyt kaiken byrokratian jälkeen voimme Mirvan kanssa sanoa, että tila on meidän ja sitä ei voi meiltä kukaan pois ottaa!

Olimme Kuusamossa alkuviikosta viimeistelemässä kaikki yksityiskohdat tilan hankitaan liittyen. Samalla näimme tilan ensimmäistä kertaa ”livenä” ilman lumipeitettä. Tunnelma oli kyllä melkoinen, kun ajoimme pihaan. Meidän(!) pellot vihersivät hienosti ja Kuusamojärvi kylpi iltapäiväauringon valossa. Kaiken kruunasi kuuden poron lauma, joka laidunsi pellolla. Kaikki epävarmuus oli hetkessä pois pyyhittyä. Tuntui siltä, että olemme saapuneet juuri oikeaan paikkaan, tämä on täsmälleen se paikka, jota olemme etsineet nämä vuodet.

Porot meidän pellolla

Työnjohtajan talo ja aittakahvila/ajokaluvaja

Ihmisellähän on usein paljonkin erilaisia unelmia, realistisia ja vähemmän realistisia. Monesti joku miettii, että miltä tuntuisi voittaa lotossa tai miltä tuntuisi, jos yhtäkkiä ei enää tarvitsisi tehdä töitä ja olisi vapaa tekemään mitä huvittaa. On usein aika vaikeaa täsmällisesti ajatella mitä itse ajattelisi tai tekisi, jos jokin tällainen suuri unelma yllätten toteutuisi. Meidän kohdalla kävi niin, että unelma omasta maatilasta on kasvanut meidän mielessä vuosia, oikeastaan se alkoi meidän häistä vuonna 2004. Siitä tulee nyt heinäkuussa kuluneeksi 10-vuotta. Todella aktiivisesti olemme etsineet tilaa n. 5 vuotta. Kyseessä ei siis ole mikään hetken mielijohde.

Silti on vaikea vielä eritellä kaikkia niitä tunteita, joita tällaisen pitkäaikaisen unelman saavuttaminen tuntuu. Sen toki osaa sanoa, että hyvältä tuntuu, mutta konkretia vielä puuttuu. Prosessi on sitäpaitsi siinä mielessä vielä kesken, että elämme muuton keskellä täällä Uudellamaalla ja vielä asuminen ja arki Kuusamossa maatilan isäntänä ja emäntänä tuntuu aika kaukaiselta. Uskon, että vasta ensimmäinen yö tai ensimmäiset päivät tai ehkä kuukaudet kertovat vastauksen tähän.

Muuttostressin keskellä lämmittää tieto siitä, että Kuusamossa meitä odottaa todellakin uusi elämä maalla!

– Vesa

Hengähdys

Lapsuudenkodin kauppakirja allekirjoitettiin keskiviikkona. Olisin odottanut, että kokisin suuriakin tunteita siitä, että ensimmäistä kertaa talo kuuluisi jollekin muulle, kuin meidän suvun jäsenelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olen valmistautunut asiaan jo monta vuotta ja käsitellyt asian kunnolla jo ennen kuin koko talo laitettiin myyntiin. Vaimolta kyllä pääsi itku.

Olen sitä mieltä, että ihminen ei voi raahata koko mennyttä elämäänsä mukanaan. Tavaroihin ei saisi liikaa kiintyä – ei edes kotitaloon. Toki koti on rakas ja täynnä muistoja. Muistot on kuitenkin ihmisissä – siinä mitä minä ja perheeni olemme kokeneet tai mitä minä ja vaimoni olemme kokeneet asuessamme tuossa talossa. Ei se talo niitä muistoja kanna mukanaan, vaan minä ja vaimoni ja muut talon entiset asukkaat. Talo ei loppujen lopuksi ole kuin kasa tiiliä ja lautaa, jos rumasti sanotaan.

Nyt talo on kuitenkin myyty ja sillä sipuli. Pakkasimme saman tien elukat autoon ja ajoimme mökille Hirvensalmelle. Vaikka äsken juuri kirjotin, että talo ei ole juuri muutakuin kasa tiiliä ja lautaa, niin silti täytyy myötää, että meidän sukumökki Puulaveden rannalla on kuitenkin ehkä hieman enemmän. Tämä mökki on ollut meille aina pakopaikka silloin, kun kaikki muu on mennyt päin helvettiä. Täällä saa aina nukuttua ja täällä herää aina virkeänä ja täynnä uutta tarmoa. Olemme vaimon kanssa ajatelleet niin, että tämä on se paikka jota ei saa koskaan myydä. Jos joskus meillä menee elämässä kaikki muu pieleen ja meillä ei ole enää mitään jäljellä, niin on ainakin tämä Puulan mökki! Asutaan sitten täällä ja mietitään mitä sitä on tullut elämässä tehtyä.

Mirvan siskonpoika kalassa Puulalla 2013

Maanantaina ajamme Kuusamoon viimeistelemään kaupat Raatesalmen tilasta. Muuttokuorma lähtee etelästä 24.6.

Uskomatonta – tämä elämä!

– Vesa

Kuntotarkastusta ja muuton järjestelyä

Kyllä voi ihminen stressata niinkin yksinkertaista asiaa, kuin talon kuntotarkastusta. Tarkastus oli ikäänkuin viimeinen etappi tai oikeastaan este, joka olisi voinut sotkea meidän Kuusamoon muuton aikataulua. Siis olisi voinut sotkea – tarkastus meni heittämällä läpi! Mitään merkittävää ei löytynyt, ainoastaan muutama pieni ehdotus ja seurattava asia. Mitään kaupan esteitä ei ilmennyt. Kaupat siis todellakin toteutuu!

Olin aika yllättynyt siitä, kuinka tarkkaan kuntotarkastaja syynäsi kotimme. Pintakosteudet mitattiin tarkaan joka seinältä, lattioista, märistä tiloista ja muualtakin. Lattiakaivot tarkistettiin ja melkeinpä kaikki laatat koputeltiin läpi. Tarkastaja kävi tutkimassa kattorakenteet ja yläpohjan huolellisesti. Talon ulkopuolella sokkeli ja tiiliverhous tutkittiin tarkoin ja sadevesien poistoreitit sekä salaojien tarkastuskaivot katsottiin läpi. Meillä tuon tarkastuksen teki Insinööritoimisto Talotarkastus. Olen kuullut aika paljon kritiikkiä näistä tarkastuksista, mutta ainakin minä talon myyjänä koin, että tarkastus oli meille hyödyllinen ja luulenpa, että ostaja ajatteli samoin. Tarkastukseen kuluin aikaa noin 2,5 tuntia.

Muuten aika onkin kulunut muuttoa ja myös tulevaa massiivista entisöintiprojektia suunnitellessa. Muuttopalvelut ovat aivan järkyttävän hintaisia, kun on kyse näin pitkän matkan muutosta. Pelkät kilometrit muuttofirmojen tarjouksissa maksavat tuhansia euroja. Päädyimme sitten vuokraamaan itse 40m3 kuorma-auton Europcarilta. Onneksi sattui löytymään kavereista autolle kuski, koska meillä ei ole kummallakaan C-korttia. Hintaa kolmen vuorokauden vuokralle vapailla kilometreillä tuli n. 900€ ja tuohon varmaankin 600-700€ dieseliä päälle, niin eihän se halpaa ole näinkään. Iso rutistus tuo muutto tulee olemaan, kun 1. päivänä pakkaa auton 2. päivänä ajo ja purku ja 3. päivänä auto täytyy ajaa takaisin etelään. Hyviä istumalihaksia siis kysytään.

Arkkitehdin valintaprosessi on myös aloitettu. Projektin suunnittelu on todella tärkeä vaihe ja siksi perinnerakentamiseen erikoistunut arkkitehti on tärkeä yhteistyökumppani. Lisäksi hyvä arkkitehti pystyy auttamaan avustushakemuksien laatimisessa ja muussa sellaisessa. Toki palvelusta ei selviä pelkällä kiitoksella, joten asiaa pitää harkita huolella. Yksi vaihtoehto olisi käyttää arkkitehtiopiskelijoita, mutta hyvän opiskelijan löytäminen voi olla vaikeaa.

Ei enää kauaa!

– Vesa

 

 

Talo myyty

Hyväksyimme eilen ostotarjouksen talostamme, joka on ollut kotini täällä pääkaupunkiseudulla muutamaa vuotta lukuun ottamatta kohta 31-vuotta, tässä samassa kaupungissa olen asunut koko ikäni – 37 vuotta. Lapsuudenkotini, jonka nurmikkoa olen ajanut kyllästymiseen saakka siitä asti, kun täytin 10 vuotta. Olen asunut muualla ainoastaan pari vuotta vuosien 1999-2004 välillä. Ostimme vaimoni kanssa talon vanhemmiltani vuonna 2004. Talo on vuoden 1983 Monikko -talopaketti. Kaikin puolin kiva talo, mutta koko ajan meidän mielessä on ollut jotain muuta.

Lapsuudenkoti

Olemme haaveilleet muutosta maalle oikeastaan aina. Rakastamme elämiä, luontoa, perinnerakentamista ja lisäksi vaimoni toimii aktiivisesti islanninhevosten parissa. Olisi upeaa elää paikassa, jossa luonto on lähellä ja eläintenpito helppoa. Olemme aktiivisesti etsineet meidän omaa paikkaa n. 5-vuotta. Helmikuussa kävimme katsomassa Kuusamossa vanhan Raatesalmen tilakokonaisuutta, johon kuuluu Kuusamon vanha kunnalliskoti ympäröivine historillisine rakennuksineen. Ihastuimme heti. Saimme sovittua kaupat Kuusamoon ja olemme nyt noin kuukauden myyneet omaa taloamme täällä etelässä. Raatesalmen tilasta ja sen historiasta  lisää tulevissa kirjoituksissa. Kirjoitamme blogia yhdessä vaimoni Mirva-Kristinen kanssa.Unelmamme on jonain päivänä saada elanto tästä tilasta. Vielä se ei ole mahdollista, mutta toivottavasti tulevaisuudeessa olisi. Tilan rakennukset ovat osittain hyvin entisöity, mutta vanha 650 km2 päärakennus on erittäin huonossa kunnossa, mutta uskomme että se on vielä pelastettavissa.

Kuva Raatesalmen tilasta 1950-luvulta.

 

Kuva saunan terassilta Kuusamojärvelle

Eilen siis hyväksyimme ostotarjouksen nykyisestä kodistamme. Kuntotarkastus on ensi viikolla ja sitten seikkailu 773km päässä  voi alkaa…

Tervetuloa mukaan!

– Vesa