Olimme edellisen viikon mökillä Puulalla ja sitten asustelimme muutaman päivän hotellissa etelässä ja auttelimme Mirvan siskon perhettä rippijuhlien valmistelussa. Sunnuntaina oli hienot juhlat ja minulla oli kunnia toimia kummityttömme rippikuvien ottajana. Toimin sivutoimisena valo- ja videokuvaajana muiden töiden ja projektien ohella. Mikäli blogin lukijoista joku tarvitsee valokuvaajan palveluja niin mielelläni autan.
Kummityttö
Vielä sunnuntai-iltana ajoimme yhdeksi yöksi mökille ja maanantaiaamuna pakkasimme eläimet ja loput romut autoon ja peräkärryyn ja suuntasimme taas Kuusamoon, tällä kertaa jäädäksemme.
Saavuttuamme Kuusamoon alkoi heti melko tylsä urakka. Jouduimme nimittäin muuttamaan kaikki tavaramme vierastalosta meidän omaan taloon, noin 50m matkan. Ärsyttävä ja todella helteinen homma, mutta näin oli pakko menetellä johtuen meidän oman muuttoauton ja kuskin aikatauluista sekä vanhojen asukkaiden muuttoaikatauluista. Lappasimme tavaraa peräkärryyn ja ajoimme tuon 50m matkan pihan poikki kotitalon oven eteen. Päivä oli erittäin kuuma ja illalla kyllä päässä humisi.
Tämä viikko on mennyt käytännössä tavaroita järjestellessä ja tilaan tutustuessa. Tiloja on PALJON. Kaiken kaikkiaan tilalla on kymmenkunta rakennusta, yhteensä neliöitä lienee jossain 2000-3000 neliön välillä. Tilaan kuuluu siis asuintalomme ”työnjohtajan talo” n. 1830-luvulta, täysin remontoitava päärakennus vuodelta 1928, vierastalo 1950-luvulta ja saunarakennus rannassa vuodelta 1949. Näiden lisäksi löytyy muita sivurakennuksia navetta, talli/aittarakennus, pihatto, vanha ”yläaitta”, ylälato, huonokuntoinen sikala ja huonokuntoinen purettava pumppaamorakennus.
Tilaa on niin paljon, että on hieman vaikeaa orientoitua ja hahmottaa kokonaisuutta kunnolla. Pitäisi jostain nurkasta aloittaa, mutta kun osaisi päättää, että mistä. Asiaa ei yhtään helpota se, että eri tilat on vuosien varrella täyttyneet erilaisesta enemmän ja vähemmän käyttökelpoisesta tavarasta. Asuintilat ja saunat on kaikki siistissä kunnossa, mutta muut tilat on täynnä tavaraa. Paljon on hienoa ja vanhaa esineistöä, mutta vieläkin enemmän on täysin turhaa kaatopaikkaroinaa. Esimerkiksi vanhoja ikkunoita on aivan järjetön määrä, useita satoja ikkunoita. Ikkunat toki kaikki säilytetään ja tarpeettomat aikanaan myydään.
Olen nyt lähtenyt siitä ajatuksesta liikkeelle, että ennen kuin on mitään järkeä alkaa minkäänlaiseen kunnostusprojektiin yhdenkään rakennuksen osalta on aivan välttämätöntä laittaa ns. nurkat kuntoon. Kaikkien onnistuneiden projektien lähtökohta on, että ensin paikat kuntoon ja siistiksi, tavarat järjestykseen ja omille paikoilleen. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tehdä töitä, kun työkalut on järjestyksessä ja tavarat löytyy helposti.
Tavaraa
Katselin tuossa joku ilta Adam Savagen (tuttu myytinmurtajista) videoita youtubesta, jossa hän esitteli omia työtilojaan. Adamilla oli hauska filosofia omien tavaroidensa järjestämiseen. Hän yrittää järjestää tavaransa niin, että kun hän tarvitsee jotain tavaraa tai työkalua, niin hänen täytyy pystyä ottamaan tavara ilman, että hän joutuu siirtämään yhtään toista tavaraa. Mielestäni tämä on loistava tavoite ja hieno ajatus! Tietenkään se ei ole helppoa, mutta erittäin tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Mikäli joku haluaa katsoa ko. videon niin se löytyy täältä.
Olen nyt käynyt tavaroita pintapuolisesti läpi muutaman päivän ja kokonaiskäsitys alkaa hahmottumaan. Erityisen paha tilanne on päärakennuksessa ja navetassa. Näissä kulkeminenkin on vaikeaa, koska romua on niin paljon joka puolella. Ensimmäisessä vaiheessa täytyy raivata kaikki kaatopaikkaroina jätelavalle ja kaatopaikalle. Yksi lava tuskin riittää, koska roinaa on niin valtavasti. Toinen vaihe on erittäin tärkeä: inventointi. Tavarat, kuten vanhat ovet, ikkunat, helat, salvat, saranat, huonekalut yms. täytyy järjestää. Ikkunat jotka eivät meille käy ja joita emme tarvitse täytyy järjestää ruutumäärän mukaan ja tehdä vaikka excel-lista niistä ja laittaa ne ruutumäärän mukaiseen järjestykseen ylälatoon, pois remontin jaloista. Nyt ikkunoita on käytännössä nojallaan joka nurkalla. Sama metodi pätee muuhunkin säilyttämisen arvoiseen tavaraan. Pieni sälä muovilaatikoihin ja lappu päälle ja hyllyyn odottamaan tarvetta. Tilaa on kyllä moninkertaisellekin määrälle tavaraa, kunhan se vaan on järjestyksessä.
Lisää tavaraa
Veikkaan, että ensi viikko menee puhtaasti siivoushommissa. On luvannut melkoisia kesäkelejä tänne Kuusamoon, mutta en aio valittaa! Hiki voi tulla mutta niin pitääkin.
Tälläkin viikolla säät ovat hellineet ja laitan tähän loppuun muutaman tunnelmakuvan viikon varrelta.
Rantamaisemia
Terassimaisema
Pihatto + tarhaa
Pihatie
Työnjohtajan talo ja talli/aitta
Auringolasku laitumella
Unelmia ja lahoja lautoja 
Sanotaan että toisen roska on toisen aarre. Siellä ikkunoiden joukossa on vanhat navetan ikkunat jotka on metsän reunasta pelastettu katon alle, vanhan mielisairaalan järkyttävän painavia raudoitettuja ikkunoita ja loput onkin ostettu / saatu lahjoituksena lähinnä ikkunalasit mielessä. Onpa siellä päärakennuksen päädystä yhden ikkunan ulkopokat , jotka kunnostin viimeisenä kun tila oli jo myyty. Paikalleen en niitä ehtinyt laittaa.
Kun 2003 tilalle muutimme, ei asuintaloa lukuunottamatta missään ollut yhtään ehjää ikkunaa. Kaikki oli kivitetty rikki. Olihan tila ollut autioina jo melkein kolmekymmentä vuotta. Porot asuivat hevostallissa ja ladossa . Horsmikon ja vatukossa seasta keräiltiin lavatolkulla maatalousjätettä, vanhoja kodinkoneita ja muuta roskaa. Lasinsiruämpärit minulla oli pihan joka nurkalla loppuun asti, niitä siruja kun tuntui nousevan maasta kokoajan. Mm kokonainen ison ikkunan ruutu löytyi palasina asuintalon rannassa hiekan seasta.
Kun muutimme tilalle, piti hevosille saada talli ennen talven tuloa. Silloin ostin ensimmäisen ja viimeisen kerran ikkunalasit lasiliikkeestä. Hinta oli niin korkea ,että ottaen huomioon mieletön korjattavien ikkunoiden määrä , jäi ainoaksi mahdollisuudeksi kerätä vanhoja ikkunoita lasitarpeiksi. Laskin josku kunnostaneeni vajaat parisataa ikkunapokaa ja huvikseni laskeskelin myös että semmoiset viisisataa olis jäljellä:)
Haaveena oli myös saada josku navetan ikkunoihin ne vanhat ulkopokat takaisin. Se on ollut aikanaan niin kaunis rakennus ikkunoineen.
Ikkunoita kunnostettiin siinä päärakennuksen pihanpuoleisessa huoneessa joka eristettiin sen verran, että talvellakin saattoi töitä tehdä. Kitti ja pellavaöljymaalit sekoitettiin itse . Ikkunaverstashuoneen työkalukaapit ovat vuotungin koulun veistoluokan kaapit. Koulu on lakkautettu niinkuin moni muukin ja oli minun vanha kouluni. Asuin lapsuuteni Vuotungin koululla, isä kun oli opettaja.
Paljonhan siellä tietysti on romuakin. Osa tuli jonkun kuorman mukana kun jotakin tarpeellista hankittiin ja kaikelle tietysti kuviteltiin olevan joskus käyttöä 🙂
Hyvä energia tuntuu teillä olevan päällä vaikka olette juuri muutosta selvinneet!
Jos olisin lähempänä tulisin siivoustalkoisiin ja mielelläni otan vastaan ylimääräisiä ikkunoita tulevaan vanhoista ikkunoista tehtyyn kasvihuoneeseeni. Unelmia kun pitää olla aina.
Leena
Heippa Leena!
Kiitos mukavasta kommentista! Upeita aarteita olemmekin löytäneet ja ikkunoiden suuri määrä on iso apu, kun ikkunoiden entisöintiä tehdään. Nuo raudoitetut ikkunat ovat tosi hienot.
Mukavaa kuulla tilan aikaisemmista vaiheista. Ison työn olette tehneet, kun pelastitte tämän tilan tuholta!
Me olemme tosi innoissamme ja sitä kyllä tarvitaan – vielä on paljon työtä jäljellä!
– Vesa