heinäkuu | 2014 | Unelmia ja lahoja lautoja

Melkoisia helteitä on pidellyt Kuusamossa viime viikolla. Tämä viikko on ollut hieman epävakaisempaa, mutta erittäin lämmintä.

Saimme vieraita tilalle viime viikon alkupuolella, kun vanhempani saapuivat Heinolasta katsomaan mitä poika on oikein tullut ostaneeksi. Tuntuivat tykkäävän, vaikka kauhistelivatkin hieman työmäärää, joka meitä odottaa.

Alkuviikon aikana raivasimme pihaa, joka on paikoin aika rehevöitynyt, kun parhaaseen kasvuaikaan ei ole ollut kukaan ajamassa nurmikoita ja leikkaamassa pöpeliköitä. Kummasti pihapiirin ilme virkistyy, kun koiranputket ja muut heinät on trimmattu alas. Raivattavaa jäikin vielä yllin kyllin, koska meidän viikon päätehtävä painoi päälle. Projektina oli rakentaa Wanhaan Raatesalmeen kanala.

Isä raivaa päärakennuksen edustaa

Tilasimme tuossa taannoin Rovaniemeltä 6kpl maatiaiskanoja ja yhden kukon. Kanat ovat tyrnäväläistä maatiaiskanakantaa. Mirva on pitkään suunnitellut maatiaiskanojen hankintaa, mutta kaupungissa se ei olisi ollut kovinkaan käytännöllistä. Kun sitten tämä talokauppa Kuusamoon varmistui, niin Mirva tilasi kanoja ennen kuin ehdin munakasta sanoa.

No, kanalahan täytyy kanoille laittaa…

Navetan länsipäädystä löytyi vanhan kanalan rippeet. Navetassa sisällä oli noin 13m2 huone, jossa on joskus ollut kanala. Orret oli paikallaan ja muutama munintalaatikkokin löytyi. Lattialla oli vanha turvepehku. Hyvä lähtökohta uudelle sisäkanalalle.

Vanha kanala ennen remonttia

Lisäksi ulkoa, sisäkanalan ulko-oven läheisyydestä löytyi puskien alle hautautunut vanha kesäkanala. Tai niin me päättelimme, voihan olla että tuossa on ollut esim. kaneja tai joitain muita elukoita. Niin tai näin, päätimme tyhjentää vanhan sisäkanalan ja rakentaa sinne uuden kanalan ja koska kanat on kiva pitää kesäisin ulkona, niinpä päätimme raivata navetan seinustalta tilaa uudelle hienolle kesäkanalalle. Vanhasta tarhasta hyödynsimme vanhan kopin. Muut osat rakensimme uudestaan.

Vanha ulkotarha

Projekti alkoi vanhan sisäkanalan raivaamisella. Kannoimme puuosat pihalle, jätimme ainoastaan vanhojen orsien tukirakenteet, ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Mirva lappasi turvepehkun kottikärryihin ja samaa vauhtia tunkiolle.

Turvepehkun poistoa

Haimme Kuusamon K-maataloudesta tarpeita uuden kanalan perustamiseksi. Mukaan tarttui sammutettua kalkkia seinien kalkkimaalausta varten, Virkon S desinfiointiainetta, painesumutin ja kanaverkkoa.

Virkon S tabletteja ja painesumutin desinfiointiin

Muutoin kanala rakennettiin ekstemporismia noudattaen, Kaikki tarveaineet haalittiin tilan eri rakennuksista.

Ensin sisäkanala pestiin kauttaaltaan painepesurilla ja vanha lattiakaivokin saatiin vetämään ylimmäräinen vesi pois. Sen jälkeen Mirva käsitteli koko tilan Virkonilla ja vähän ajan päästä tökötti huuhdeltiin pois. Tuon pitäisi tappaa kaikki merikotkaa pienemmät tuholaiset kanalasta.

Painepesua

Tuholaistorjuja

Iso homma oli purkaa kaikki vanhat sähköjohdot pois navetan seinistä. Tilaan on tehty iso sähkösaneeraus aikaisemmin ja suurin osa sähköistä on uusittu. Kaikki vanhat sähköjohdot on vedetty poikki ja jätetty seiniin. Niitä purettiin pois kanalan tieltä. Pieniä yllätyksiäkin löytyi, kun noi 50 sähköttömän johdon seassa roikkui viattomana yksi kuuma johto. Ei näin. Sähköalan ihmisenä joskus mietin, että miten meillä on näinkin vähän sähkökuolemia vuosittain. Muihin seiniin jäi vielä johtoa purettavaksi myöhemmin, onneksi kanalan pääty on nyt sähköjen osalta kunnossa.

Isä purkaa sähköjä 40-vuoden kokemuksella

uusien sähköjen vetäminen kanalaan

Sitten alkoi arpominen. Pitäisi ryhtyä kalkkimaalariksi. Eniten kokemusta asiasta oli isälläni, joka muisti lapsena, että äiti oli valkoinen, kuin kalkkilaivan kapteeni kun navettaa kalkittiin. Netti siis auki ja ohjeita katsomaan. Ohjeita löytyi 178 kappaletta, ja jokainen oli erilainen.

Teimme ensimmäisen erän soveltaen keskiarvoa ensimmäisestä kahdesta ohjeesta. Seos tehtiin maalausta edellisenä päivänä. Ideana oli, että ensin seinälle sivellään kalkkivesi ja sitten varsinainen kalkkitahna/maali. Jossain luki, että maalin pitäsi olla ”vellimäistä”. Ohjeella tuli piimää. Töpötimme piimää seinille. Telaakin kokeiltiin. Valkoista oli, mutta ei juuri seinissä, eikä tuo ollut kauhean käytännöllistäkään. Jotekin saimme sotkettua ensimmäisen ämpärin muuallekin, kuin silmiin. Valmista ei vielä tullut. Uusi yritys. Nyt otettiin uusmaalaisjärki käyttöön. Päätettiin tehdä turkkilaisen jugurtin ja löysän kermavaahdon sekoitus. Nyt toimi! Välineeksi otettiin tapettiliisteriharja ja tekniikaksi hioutui herkkä lähmintä.

Tekniikka on sellainen, että kauhaistaan liisteriharjalla tahnaan harjaan ja lähmitään se maalattavalle pinnalle. Seos tarttuu laastimaisesti pintoihin. Sitten se on helppo harjata nätisi pintaan. Kalkkitahna myös hieman paksuuntuu työn edetessä, joten kannattaa tehdä hieman löysää aluksi, niin ei tarvitse lopuksi kaivaa tahnaa lapiolla pois saavista. Mikäli maalattava pinta on hyvin tasainen, niin silloin vellimäinen maali on hyvä ratkaisu ja maalaamiseen sopii hyvin tela. Huom. vain sileillä pinnoilla!

Kun sisäkanala oli kalkittu, siirryimme ulkotarhan tekoon. Kanalan sisustaminen on vuorossa myöhemmin. Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ulkokanalan rakenteeksi, vaan etenimme ekstemporismia noudattaen. Mirva olisi halunnut kanalasta puolikkaan pihan kokoisen, mutta me isän kanssa saimme onneksi lopulta Mirvan suostuteltua hieman pienempään tarhaan.

Kalkittu kanala

Kiertelimme isän kanssa tilan rakennuksia ja etsimme sopivaa puutavaraan tarhan rakentamiseen. Löysimmekin pihaton päätyliiteristä lautataapelin heinien alta. Taapelissa on monenlaista puutavaraa 2 tuuman paksuisesta lankusta, kakkosnelosesta ihan peruslautaan. Vetelimme kakkosnelosia peräkärryn lavalle ja pohdimme, että hieman on järeää tavaraa kanalaksi. No, voihan kanalaa sitten käyttää telineenä, kun navetan rikkinäistä räystästä korjataan myöhemmin. Puulajikin oli vähän outo. Ei missään nimessä ollut kuusta, mäntyä tai koivua. Isä tiesi, että ei ole haapaakaan. Päättelimme sitten, että kyseessä lienee lehtikuusi. Meidän pihassa kasvaa sitä runsaasti ja taapelin puutavara näytti kotona sahatulta.

Tästä se kanala tehdään! Voi olla, että on helmiä kanoille, mutta menköön. Mirva kaivoi vielä jostain tallin perukoilta Elixin 9 litran tervakyllästekanisterin. Mikä löytö! Tällähän kanala suojataan. Kanalaa on laadittu porukalla nyt muutama päivä ja niin se vain alkoi muistuttaa oikeaa kanalaa.

Kauluspaita päällä on työturvallinen vaatetus.

Vanhan kanalakopin tervausta

Kanalan tervausta

Tänään laitettiin kanalaan ensimmäiset verkot paikalleen, mutta vielä jäi loppuviikoksi tehtävää.

Ensimmäiset verkot jo paikallaan

Kanalaprojekti jatkuu tulevina päivinä ja on tässä muutakin hanketta samalla, mutta niistä lisää tulevissa bloggauksissa.

Koillissanomat kävi tekemässä jutun meidän projektista viime viikolla. Pidempi juttu löytyy paperiversioista, siitä tuli vähän isompi juttu, kuin osasimme odottaa, mutta mukavaa kun meidän hanke on huomioitu paikallisesti!

Tässä linkki nettiversioon: http://www.koillissanomat.fi/etusivu/raatesalmi_remontoidaan_entiselleen_7015108.html

Ainiin, kalassa pitää käydä myös joka ilta

Kalassa

Hyvää kesän jatkoa blogin lukijoille!

– Vesa

Olimme edellisen viikon mökillä Puulalla ja sitten asustelimme muutaman päivän hotellissa etelässä ja auttelimme Mirvan siskon perhettä rippijuhlien valmistelussa. Sunnuntaina oli hienot juhlat ja minulla oli kunnia toimia kummityttömme rippikuvien ottajana. Toimin sivutoimisena valo- ja videokuvaajana muiden töiden ja projektien ohella. Mikäli blogin lukijoista joku tarvitsee valokuvaajan palveluja niin mielelläni autan.

Kummityttö

Vielä sunnuntai-iltana ajoimme yhdeksi yöksi mökille ja maanantaiaamuna pakkasimme eläimet ja loput romut autoon ja peräkärryyn ja suuntasimme taas Kuusamoon, tällä kertaa jäädäksemme.

Saavuttuamme Kuusamoon alkoi heti melko tylsä urakka. Jouduimme nimittäin muuttamaan kaikki tavaramme vierastalosta meidän omaan taloon, noin 50m matkan. Ärsyttävä ja todella helteinen homma, mutta näin oli pakko menetellä johtuen meidän oman muuttoauton ja kuskin aikatauluista sekä vanhojen asukkaiden muuttoaikatauluista. Lappasimme tavaraa peräkärryyn ja ajoimme tuon 50m matkan pihan poikki kotitalon oven eteen. Päivä oli erittäin kuuma ja illalla kyllä päässä humisi.

Tämä viikko on mennyt käytännössä tavaroita järjestellessä ja tilaan tutustuessa. Tiloja on PALJON. Kaiken kaikkiaan tilalla on kymmenkunta rakennusta, yhteensä neliöitä lienee jossain 2000-3000 neliön välillä. Tilaan kuuluu siis asuintalomme ”työnjohtajan talo” n. 1830-luvulta, täysin remontoitava päärakennus vuodelta 1928, vierastalo 1950-luvulta ja saunarakennus rannassa vuodelta 1949. Näiden lisäksi löytyy muita sivurakennuksia navetta, talli/aittarakennus, pihatto, vanha ”yläaitta”, ylälato, huonokuntoinen sikala ja huonokuntoinen purettava pumppaamorakennus.

Tilaa on niin paljon, että on hieman vaikeaa orientoitua ja hahmottaa kokonaisuutta kunnolla. Pitäisi jostain nurkasta aloittaa, mutta kun osaisi päättää, että mistä. Asiaa ei yhtään helpota se, että eri tilat on vuosien varrella täyttyneet erilaisesta enemmän ja vähemmän käyttökelpoisesta tavarasta. Asuintilat ja saunat on kaikki siistissä kunnossa, mutta muut tilat on täynnä tavaraa. Paljon on hienoa ja vanhaa esineistöä, mutta vieläkin enemmän on täysin turhaa kaatopaikkaroinaa. Esimerkiksi vanhoja ikkunoita on aivan järjetön määrä, useita satoja ikkunoita. Ikkunat toki kaikki säilytetään ja tarpeettomat aikanaan myydään.

Olen nyt lähtenyt siitä ajatuksesta liikkeelle, että ennen kuin on mitään järkeä alkaa minkäänlaiseen kunnostusprojektiin yhdenkään rakennuksen osalta on aivan välttämätöntä laittaa ns. nurkat kuntoon. Kaikkien onnistuneiden projektien lähtökohta on, että ensin paikat kuntoon ja siistiksi, tavarat järjestykseen ja omille paikoilleen. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tehdä töitä, kun työkalut on järjestyksessä ja tavarat löytyy helposti.

Tavaraa

Katselin tuossa joku ilta Adam Savagen (tuttu myytinmurtajista) videoita youtubesta, jossa hän esitteli omia työtilojaan. Adamilla oli hauska filosofia omien tavaroidensa järjestämiseen. Hän yrittää järjestää tavaransa niin, että kun hän tarvitsee jotain tavaraa tai työkalua, niin hänen täytyy pystyä ottamaan tavara ilman, että hän joutuu siirtämään yhtään toista tavaraa. Mielestäni tämä on loistava tavoite ja hieno ajatus! Tietenkään se ei ole helppoa, mutta erittäin tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Mikäli joku haluaa katsoa ko. videon niin se löytyy täältä.

Olen nyt käynyt tavaroita pintapuolisesti läpi muutaman päivän ja kokonaiskäsitys alkaa hahmottumaan. Erityisen paha tilanne on päärakennuksessa ja navetassa. Näissä kulkeminenkin on vaikeaa, koska romua on niin paljon joka puolella. Ensimmäisessä vaiheessa täytyy raivata kaikki kaatopaikkaroina jätelavalle ja kaatopaikalle. Yksi lava tuskin riittää, koska roinaa on niin valtavasti. Toinen vaihe on erittäin tärkeä: inventointi. Tavarat, kuten vanhat ovet, ikkunat, helat, salvat, saranat, huonekalut yms. täytyy järjestää. Ikkunat jotka eivät meille käy ja joita emme tarvitse täytyy järjestää ruutumäärän mukaan ja tehdä vaikka excel-lista niistä ja laittaa ne ruutumäärän mukaiseen järjestykseen ylälatoon, pois remontin jaloista. Nyt ikkunoita on käytännössä nojallaan joka nurkalla. Sama metodi pätee muuhunkin säilyttämisen arvoiseen tavaraan. Pieni sälä muovilaatikoihin ja lappu päälle ja hyllyyn odottamaan tarvetta. Tilaa on kyllä moninkertaisellekin määrälle tavaraa, kunhan se vaan on järjestyksessä.

Lisää tavaraa

Veikkaan, että ensi viikko menee puhtaasti siivoushommissa. On luvannut melkoisia kesäkelejä tänne Kuusamoon, mutta en aio valittaa! Hiki voi tulla mutta niin pitääkin.

Tälläkin viikolla säät ovat hellineet ja laitan tähän loppuun muutaman tunnelmakuvan viikon varrelta.