Tässä pieni teksti Raatesalmen Historiasta.
Olen saanut tämän tekstin talokauppojen yhteydessä ja tekstin on kirjoittanut Marja Törmänen.
Wanhan Raatesalmen Historiaa / Marja Törmänen
WANHA RAATESALMI – KULTTUURIHISTORIALLINEN KOKONAISUUS
Kuusamon Kantokylään kuuluva Wanha Raatesalmen tila sijaitsee kauniin ja puhdasvetisen Kuusamojärven pohjoispuolella. Maanteitse matkaa Kuusamon kaupungin keskustasta on 12 km, linnuntietä ja veneellä matkaten Tolpanniemen rantaan vain muutama kilometri.
Wanha Raatesalmen tilaan kuuluu noin seitsemän hehtaarin maa-alue ja useita eri-ikäisiä rakennuksia, vanhin on nk. työnjohtajan asunto1800-luvulta.
Kantokylän alueella on paljon vanhaa kuusamolaista historiaa aina lappalaisajoilta tähän päivään saakka. Alue oli pitäjän hallinnollinen keskus. Siellä sijaitsi tullikamari, nimismiehen asuinpaikka ja siellä käytiin käräjät. Onpa alueella pidetty jonkin aikaa ensimmäistä kuusamolaista koulua.
Paikallisten, kuusamolaisten arvojen lisäksi Raatesalmen tilalla on myös maakunnallista arvoa. Kertoohan se paitsi Kuusamon myös Pohjois-Pohjanmaan asutushistoriasta.
Vuonna 1928 hirsistä rakennettu päärakennus vaurioitui sodan seurauksena v.1944. Myös tilan sauna-, huolto- ja mielisairaalarakennukset vaurioituivat. Rakennuksista oli viety mm. ovia, lautaseinää, permantolankkuja ja kaksi keittiön sadan litran muuripataa. Myös kaksisataalitrainen saunan pata oli viety. Jopa muurikin oli purettu. Huolimatta rakennustarvikepulasta korjaustöihin alettiin heti vuoden 1945 talvella. Korjaustöitä vauhditti sodan aikana Oulaisissa evakossa ollut kunnantoimisto jolle piti saada tilat. Ainoa mahdollisuus oli tuolloin siirtää se tilapäisesti kunnalliskodille. Sotavaurioita korjattiin tärkeysjärjestyksessä aina vuoteen 1949 saakka.
OMISTUSSUHTEITA
Raatesalmen tilan juuret ovat Kruunun maassa. Renki Johan Johaninpoika Jämsä eli Hägg sai 10.6.1835 maaherran päätöksellä luvan perustaa Pikkarainen-nimisen kruunun uudistilan. Maarekisterissä se merkittiin Poussun kylään kuuluvaksi. Vuoden 1875 maakirjassa tilan nimenä on Raatesalmi. Tuolloin tilan koko oli mahdollisesti jopa 2000 hehtaaria.
Tila siirtyi Raatesalmen ja Vaaralan sukujen kautta Ab Uleå Oy:lle. Tämä myi puolet tilasta N:o 40 Kuusamon kunnalle 50 000 mk:lla. Tämän jälkeen kunta teki joitakin tilusvaihtoja ja määräalan myyntejä sekä vuokrasopimuksia.
Tilan vanhat rakennukset vaihtoi omistajaa vuonna 2003, jolloin noin seitsemän hehtaarin määräala rakennuksineen siirtyi uudelle omistajalle. Omistajaksi tuli osakeyhtiö. Yhtiö myi Raatteentorppa -tilan yksityisille v. 2010.
KÖYHÄINHOITO
Kuusamon pitäjässä oli v. 1925 kirkonkirjojen mukaan 14 634 asukasta. Siten myös köyhien elätettävien määrä oli suuri. Heitä oli sijoitettu omiin ruotuihinsa, kierrätetty talosta taloon ja järjestetty huutolaistilaisuuksia. Uusi köyhäinhoitoasetus oli astunut voimaan v. 1879. Sen mukaan köyhiä oli autettava heidän omiin asuntoihinsa tai tingattava hoitoon vähiten korvausta vaativille. Vuonna 1895 annettu köyhäinhoitoasetus muuttui lapsiystävällisempään suuntaan. Lapsia ei saanut erottaa vanhemmistaan eikä sisaruksia toisistaan. Kunnan oli myös kustannettava vuosittain vähintään kaksi köyhää lasta kouluun.
Siitä huolimatta, että köyhäinhoito oli alentavaa ja leimaavaa Kuusamon kunta perusti ns. vaivaistalon eli kunnalliskodin vasta v. 1927 Raatesalmelle.
KUNNALLISKODIN AIKA 1928-1971
Raatesalmen tilalla sijaitsi vuoden 1926 kauppakirjan mukaan rakennuksia. Myöhemmin kunnalliskodin johtokunnan pöytäkirjoissa mainitaan navetta, tallirakennus ja asuinrakennus. Viimeksi mainittu on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun alkupuolella. Siihen viittaa mm. orsikattorakenne ja tapituksin kiinnitetty hirsistä muotoiltu räystäs. Tässä nk. työnjohtajan asunnossa on pohjalaistaloille tunnusomainen suorakaiteen muotoinen hirsirunko.
Kunnalliskodin päärakennuksen suunnitteli rakennusmestari J. Karvonen. Rakennus edustaa 20-luvun klassismia. Tämän tyylin suosio maassamme liittyy itsenäisyyteen. Monia 1800-luvun loppupuolelta periytyneitä rakennusmuotoja pidettiin venäläisinä. Niiden vastakohdaksi etsittiin tyylipiirteitä suomalaisesta kansanrakentamisesta.
Talon rakennustöissä oli pääasiassa lähitienoon miehiä, rakennusmestari ja työnjohtaja tulivat Oulun seudulta. Kulkuyhteydet Raatesalmen tilalle olivat tuolloin huonot. Nikkilänsalmen yli pääsi kesäaikaan juuri ja juuri hevosella kärryjen kanssa. Talvella lyhin reitti kirkolle kulki Tolpanniemen kautta. Puhelinlinjakin saatiin tilalle1920-luvun lopulla. Se vedettiin eläviin puihin koska pylvästystä ei vielä ollut.
Raatesalmen tilalle rakennettiin vuosien kuluessa päärakennuksen lisäksi mm. talousrakennus, jyväaitta. kesänavetta ja latoja. Vuonna 1929 siirrettiin vanha navetta, tallirakennus ja asuinrakennus. Saunarakennus rakennettiin kunnalliskodille v. 1949. Pihapiiri muuttui siten tarpeiden mukaan.Tilalla höylättiin myös päreitä ja muutettiin rannalla ollut makasiini suutarin ja puusepänverstaaksi. Paperoitiin huoneita, maalattiin ja pidettiin kaikin tavoin kiinteistöt kunnossa.
Toimeliasta elämää elettiin muutenkin. Oma maatila toimi aina vuodesta 1929 vuoteen 1970. Tilanhoitajana toimi aluksi Eelis Kokko, reipasotteinen ja edistyksellinen mies. Tilalla pyrittiin omavaraisuuteen. Vuosikymmenien aikana siellä oli hevosia, lehmiä, lampaita ja kanoja. Emakkosikalassa kasvatettiin sianporsaita myös myyntiin. Nero, Sälli, Milla, Nukke, Mimmi ja Opri nimiset possut elelivät aikansa sikolätissä. Viljeltiin ohraa, perunoita ja turnipsia. Leipomo tuotti leivän ja pullan. Maatilan lakkauttamisen jälkeen pellot paketoitiin kuudeksi vuodeksi. Tämän jälkeen Kuusamon kunnanvaltuusto luovutti v. 1984 Raatesalmen tilan maatalousoppilaitoksen käyttöön.
Hoidokit työntekijöinä
Kunnalliskodin toiminnan alettua tilanhoitajan lisäksi varsinaisessa työsuhteessa oli vain johtajatar, mielisairaanhoitaja ja karjakko. Sen vuoksi suuren osan sekä ulko- että sisätöistä tekivät hoidokit. Jokaisella oli oma erityistehtävä. Eräs hoidokeista toimi osastonhoitajana, joku huolehti pöydän kattamisesta, toinen taas siivouksesta. Oli postivastaava ja navettatöissä vesivastaava. Leikattiin leikkelyksiä, kudottiin sukkia, valmistettiin harjoja, kenkiä, takkeja ja muuta vaatetavaraa sekä korjattiin niitä. Kudottiin ja korjattiin verkkoja sekä kalastettiin. Hoidokeille maksettiin työstä vuosipalkka, esim. hevosmiehet ja karjakot saivat 1000 mk vuosi.
Hoidokkeina olleet vanhukset, vajaamieliset ja kehitysvammaiset asuivat pitkään samoissa tiloissa sekaisin. Kuri oli kova. Aiheuttaessaan häiriötä hoidokilta saatettiin poistaa oikeus korvaukseen tehdystä työstä. Pahimmassa tapauksessa hänet laitettiin putkaan.
Toiminta muuttui vähitellen ja kunnalliskotiin alettiin palkata koulutettua henkilökuntaa 1960-luvulla. Hoidokkien työpanoksen vähennyttyä ja toiminnan laajennettua palkkalistoilla oli v. 1968 32 viranhaltijaa ja työntekijää.
Muistoja
Eräät ensimmäiset koulutetut vanhusyksikössä työskennelleet apuhoitajat ja osastoapulaiset kertovat ilmapiirin olleen kodinomainen. Hoidokkeja kutsuttiin joko etunimillä tai koko nimillä.
Vaikka hoidokit tekivät tilan töitä ahkerasti taitojensa mukaan, vapaa-aikaakin oli. Ulkoiltiin, istuskeltiin ja poristiin. Väliaikoina käytiin marjassa maantien takana, jotkut hoidokit yksinkin. Joutilaana aikana myös kalastettiin. Joskus joku hoidokeista alkoi isännöidä venettä ja pani sen lukkoon ja kalareissu siirtyi seuraavaan kertaan.
Johtajatar jakoi tupakat ja kahvit hoidokeille kuukauden annoksina. Kahvia sai keittää tarpeen mukaan.Tupakkaa polttavien hoidokkien huoneissa pistäytyivät myös hoitajat tupakalla. Samalla saattoi katsoa tilanteen, soittokellojahan ei ollut, ei myöskään pyö rätuoleja. Eräskin huonosti liikkuva hoidokki kulki liukkaan maton ja tuolin avulla. Joskus hoidokit paheksuivat työntekijöitä, jotka tulivat töihin vasta kello kahdeksaksi. Itse he olivat heränneet vanhan tavan mukaan jo kukon laulun aikaan.
Kunnalliskodin alueella elettiin melko eristäytynyttä elämää, vieraita hoidokeilla kävi harvoin. Syynä oli osittain huonot kulkuyhteydet, osittain hoidokin unohtaminen omaisten taholta tai heitä ei ollut pitäjässä. Toisaalta oli myös hoidokkeja jotka kävivät lomalla omaistensa luona.
Lääkäri kävi kerran kuukaudessa tilalla ja silloin myös ympäristön asukkaita tuli ”resättiä” hakemaan. Kesäisin joku lääkäri saattoi ajaa moottoriveneellä sairaalan rannasta Raatesalmelle.
Pappi ja lukkari kävivät pitämässä hartaushetkiä kuukausittain. Tällöin vanhuspuolelle tuli väkeä kuulemaan sanaa myös muilta osastoilta. Myös joulukirkossa käytiin. Sinne mentiin Ervastin linja-autolla. Raatesalmen väelle oli varattu kolme ensimmäistä kirkonpenkkiä koska vanhukset eivät olisi jaksaneet seisoa. Kunnalliskodilta tehtiin myös retkiä mm. Rukan kisoihin.
Tunnelmat olivat haikeat muuton yhteydessä v. 1971, jolloin Raatesalmen väki siirtyi kirkonkylälle uuteen Porkkatörmän vanhainkotiin. Näin muistelee pitkään työssä ollut osastoapulainen.
TEOLLISUUSKÄYTÖSSÄ
Raatesalmen tilan päärakennus, komea hirsitalo oli puusepänliikkeen teollisuustilana vuosina 1979-1989. Tänä aikana sahattiin väliseiniä auki, jopa talon ulkoseinään tehtiin aukko. Myös ympäristö roskaantui. Vuokrasopimuksen päätyttyä talo jäi tyhjilleen ja pääsi pahoin ränsistymään.
SUOJELUPYRKIMYKSIÄ
Vuonna 1987 kaavailtiin Raatesalmen alueelle maaseutukeskusta. Oulun maatalouskeskus laati hankesuunnitelman. Sen mukaan tavoitteena oli rakentaa uudenlainen matkailukohde osaksi vanhoihin kunnostettaviin rakennuksiin, osaksi uusiin alueelle rakennettaviin tiloihin. Niissä oli tarkoitus harjoittaa monipuolista matkailullista ja käsityöllistä toimintaa. Hanke, jonka kokonaiskustannusarvio oli 40,5 milj. mk, ei toteutunut.
Vuonna 1995 Puutteenkylän kylätoimikunta teki aloitteen Kuusamon kunnalle Raatesalmen vanhan kunnalliskodin rakennusten korjaamisesta ja säilyttämisestä. Heitä huolestutti rakennusten rapistuminen ja maisemakokonaisuuden ränsistyminen. Aloitteen pohjalta kunnanhallitus nimesi 9.10 1995 työryhmän. Sen tehtävä oli selvittää ja tehdä alustava suunnitelma Raatesalmen alueen kokonaisvaltaisesta käytöstä.
Raatesalmi-projektin (1996-1998) aikana tilalle tehtiin rakennusten kunto- ja käyttökelpoisuusarvio. Sen mukaan päärakennus, sairasosasto ja työnjohtajan asunto ovat rakennuksia , jotka ovat osa kokonaisuutta ja joilla on huomattava kulttuurihistoriallinen arvo. Niiden kunto on myös sellainen, että korjaaminen ja uudelleen käyttöönotto on mielekästä.
Kuusamo-Seura ajoi myös hanketta eteenpäin. Alueella oli sen mielestä paikallishistoriallinen arvo. Se kertoo kunnalliskodin, vaivaishuollon ja vanhustenhuollon historiasta ja myös koko kyläkunnan ja aivan tavallisten kuusamolaisten historiasta.
Kaikista suunnitelmista ja jopa työministeriön myöntämistä rahoista huolimatta hanke ei toteutunut. Kuusamon kunnan päättäjät eivät pitäneet tärkeänä vanhojen rakennusten ja kulttuurimaisemallisesti arvokkaan alueen suojelua. Ympäristöministeriö myönsi kyllä Raatesalmen tilan kulttuurihistoriallisen arvon, mutta jätti suojelematta sen.
Uuden alku
Raatesalmen tila oli toimenpidekiellossa vuosina 1998-2003.
Vuosien 2003 – 2010 aikana osa rakennuksista sekä ympäristö kunnostettiin perusteellisesti. Kunnostetuksi tulivat työnjohtajan asunto, pihapiirin iso aitta-varasto-latorakennus, rantasauna terasseineen, hevostalli, navetan kattorakenteet, heinälato, pihapiiri, sekä ranta-alue. Päärakennuksesta mm. tuettiin seinärakenteita ja asennettiin väliaikaista vesikattoa. Alue sähköistettiin uudelleen, sekä alueelle vedettiin uudet vesi- ja viemäriverkostot.
Unelmia ja lahoja lautoja 