Maalle muutosta unelmoidessamme meillä on ollut koko ajan tavoitteena, askel kerrallaan, siirtyä kohti jonkin asteista omavaraisuutta. Jokainen ihminen käsittää omavaraisuuden eri tavalla, mutta perinteisesti se tarkoittaa sitä, että oikeastaan kaikki mitä tarvitaan omassa taloudessa, valmistetaan tai tuotetaan itse. Meidän lähestymistapa on sellainen, että pitkällä aikavälillä haluaisimme olla mahdollisimman omavaraisia erityisesti ruuan suhteen, tai ainakin niin, että pääosa ravinnosta tulisi paikallisilta tuottajilta. Ei tässä mitään aikamatkaa olla tekemässä, mutta muutosta entiseen elämäntapaamme kuitenkin.
Käytännössä tämä tarkoittaa pienviljelyä, luonnon antimien hyödyntämistä ja säilömistä yms. Kalastus on isossa roolissa, kun kerran upeiden kalavesien äärellä asutaan. Eläintenpito takaa lihan saannin talven pimeinä kuukausina. Kanat munineen näyttelevät myös isoa osaa omavaraistaloudessa. Kananmunat kuuluvat jokapäiväiseen ruokavalioon ja syksyisin ylimääräiset kukkopojat laitetaan talven varalle lihoiksi.
Tässäpä tullaan nyt siihen varsinaiseen asiaan. Olemme molemmat syntyperäisiä kaupunkilaisia, emmekä kumpikaan ole koskaan eläneet sellaisessa ympäristössä, jossa ruoka tulee suoraan omalta tilalta. Olemmekin jo hyvissä ajoin pohtineet ajatusta liittyen oman maatilan lihatalouteen.
Eettiset ja ympäristösyyt puoltavat periaatteessa välttämään kaikkea tuontilihaa ja ei kotimainenkaan lihantuotanto vedä eettisyydessään vertoja omavaraistaloudessa kasvatetuille ja hyvin hoidetuille, aidoille luomueläimille. Toki lihantuotantoa on monenlaista ja kaikkea ei pidä tuomita.
Asiassa oli vain sellainen pieni ”mutta”, että eihän meillä ole kummallakaan minkäänlaista kokemusta eläinten teurastamisesta. Kalaa olen kyllä käsitellyt koko ikäni ja isän kanssa joskus nähnyt, kun metsäkanalintuja suolistetaan. Siinä kaikki. Olen käynyt sisäistä keskustelua itseni kanssa, että olenko ylipäätään kykenevä tappamaan esimerkiksi lampaan? Asia on kuitenkin minulle aika iso ja en suhtaudu siihen mitenkään kevyesti.
Kävi sinänsä hyvä tuuri, että naapurin Joukon kanssa tuli puhetta lampaista ja selvisi, että heillä on kesälampaita omalla pihalla. Tuli sitten puheeksi, että lähitilan lampurilla olisi paljon pässejä, joita olisi mahdollisuus hankkia, kunhan itse teurastaa ja käsittelee lihat jne. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä, kun Jouko ystävällisesti lupasi opettaa miten homma tapahtuu.
Kävimme pari viikkoa etukäteen katsomassa lampaita. Oli kyllä hienoa nähdä lampaat isolla luonnonlaitumella metsikköineen. Lampaat olivat todella hyväkuntoisia ja kaikin puolin onnellisen näköisiä. Sovittiin, että kunhan päivän keskilämpötilat putoavat alle kymmenen asteen, niin teurastuksen voi aloittaa. Päätin ottaa kolme pässiä.
Jännitin asiaa aika lailla, mutta päätin että homma on vaan hoidettava, koska se on ainoa keino saada selville onko minusta teurastamaan isompia eläimiä. Muutenhan tavallaan meidän maatilaunelma kokisi pienen kolauksen, jos isäntä ei kykene edes laittamaan omia eläimiä lihaksi.
Teurastuspäivä koitti sitten ja menimme Joukon kanssa lampurille hakemaan eläimiä. Pässit olivat laitumella ja yksi kerrallaan niitä haettiin vähän sivummalle. Lopettaminen tapahtui pulttipistoolilla. Jouko lopetti kaksi ensimmäistä ja näytti miten veri lasketaan lampaista. Lopettaminen oli paljon vähemmän dramaattista, kuin olin ajatellut. Eläin taintuu välittömästi ja kerralla ilman mitään isompaa rimpuilua. Kun veret lasketaan, niin pientä raajojen nykimistä tapahtuu mutta se loppuu hyvin nopeasti. Varmasti täysin tuskaton ja inhimillinen tapa lopettaa eläin.
Kolmannen pässin kohdalla Jouko ojensi pulttipistoolin minulle ja opetti nopeasti sen käytön, joka on hyvin yksinkertaista. Sitten katsottiin tarkka paikka pistoolille, jonka jälkeen suoritin lopettamisen. Kaikki meni hyvin ja lopputulos ei eronnut Joukon suorituksesta mitenkään. Sitten vain puukolla leikataan kaulan molemmilta puolilta nahka auki ja kaulavaltimot poikki. Tämäkin on yksinkertaista ja helppoa, mutta veitsen on syytä olla erittäin terävä. Mikään perus keittiöterävä veitsi ei riitä vaan veitsen pitää olla oikeasti terävä.
Seuraavaksi ruhot laitettiin peräkärryyn pressun kanssa ja ajoin kotiin. Kotona olin valmistellut tallin katokseen nostopaikan, johon laitoin tavallisen ketjutaljan, jolla ruhot nostettiin kinnerpuulla roikkumaan.
Nylkeminen ja suolien pois ottaminen on koko operaatiossa kaikkein työläin ja vaikein vaihe ensikertalaiselle. Vielä kerran pitää korostaa, kuinka hirveän terävät pitää kaikkien veitsien olla. Terää pitää teroittaa nylkemisen välillä usein. Meillä meni kolmen ruhon nylkemiseen koko ilta, joskin minun harjoittelun vuoksi ylimääräistä aikaa kului. Kaiken kaikkiaan saimme ruhot nyljettyä hyvin ja suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Vatsanahkan avaamisessa pitää olla tarkkana, että pötsi ei puhkea. Jätän nyt kuvat nylkemisestä laittamatta, kun ne ei ehkä kaikille sovi.
Sisäelimet menivät meillä tällä kertaa koirille, ehkä ensi kerralla yritän saada niistä tehtyä jotain. Nahkat jäivät hyödyntämättä, koska harjoitellessa sain tehtyä niihin niin monta reikää että laitoimme nahkat pois. Muutoin tuli hyödynnettyä kaikki osat. Lihat otettiin itselle ja kaikki luut ja sisäelimet koirille.
Hyvä video lampaan kotitarveteurastuksesta löytyy youtubesta (älä katso, jos et halua nähdä lampaan teurastusta):
https://www.youtube.com/watch?v=uRIiTTmgy4A
Riiputin lihoja hieman eri aikoja, koska halusin kokeilla erilaisia riiputusaikoja. Ensimmäinen ruho riippui vain neljä päivää. Toinen 12 päivää ja viimeinen 13 päivää. Keskilämpötila oli ensimmäiset neljä päivää hieman yli viisi astetta ja sen jälkeen alle viisi astetta ollen viimeiset päivät jossain 2-3 asteen paikkeilla. Tällä kertaa 13 päivää oli maksimi ja en olisi uskaltanut enempää riiputtaa. Liha oli kyllä valtavan hienoa ja mureaa – täysin raikkaan tuoksuista. Nähtävissä oli hyvä riiputustulos. Leikkaaminen oli viimeisellä lampaalla aivan erilaista, kuin ensimmäisellä. Ruhot riippuivat vanhassa liha-aitassa, sisätiloissa ja käytännössä ulkolämpötilassa.

ruho valmiina leikattavaksi
Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun leikkasin lihaa kokonaisesta ruhosta. Katselin ohjeita netistä ja teroitin veitset viimeisen päälle ja kaikki menikin tosi hyvin. Leikkasin seuraavasti:
- Viulut irti
- Etujalat potkineen irti
- Ulkofileet ja selkäosa
- Sisäfileet
- Kareet
- Niska
En leikannut kyljyksiä, koska minulla ei ole luusahaa, mutta voihan niskan esim. sahata kiekoiksi myöhemminkin. Leikkuutulos oli vähän vaihteleva, mutta parani koko ajan. Kolmannen ruhon leikkaus kesti vain 25min, ensimmäinen reilusti yli tunnin. Lisäksi laatu kyllä nousi huimaavaa vauhtia. Yhdestä pässistä sain lihaa irti noin 15 kiloa.
Yksi nettiohje lihan leikkaamisesta: http://www.dunkel.fi/ranch/lampaanpaloittelu.php
Viulu laitettiin saman tien leivinuuniin. Tein maustemarinadin, jossa oli oliiviöljyä, valkosipulia, oman maan timjamia sekä suola ja pippuri. Lisäksi pistelin reikiä viuluun ja tökin valkosipulin kynsiä sisään. Viulu oli saviastiassa leivinuunissa melkein kokonaan vedellä peitettynä yli 10 tuntia. Uunin loppulämpö oli jossain 85 asteen tietämillä.

Viulu marinoituna
Liha oli niin hyvää, että sitä ei kannata tässä ruveta edes hehkuttamaan. Ei tuollaista vaan saa yhdestäkään kaupasta.
Lopuksi täytyy vielä pohtia koko kokemuksen antia. Kokemus oli itselleni erittäin positiivinen ja iso. Minulle on erittäin iso ja merkityksellinen asia, että kykenen itse teurastamaan ja käsittelemään kokonaisen eläimen ruokapöytään saakka. Itse asiassa monta asiaa avautui minulle ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Lihan kotitarveteurastus kaikkine vaiheineen on aika työlästä. Liha ei tule pöytään likimainkaan yhtä helposti, kuin kaupan tiskiltä haettuna. Tavallaan ruokaa arvostaa eri tavalla, kun tietää mitä se ruoka oikeasti ja käytännössä on. Totta kai sen on tiennyt aikaisemminkin, mutta asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun koko prosessin on käynyt läpi itse.
Liha on nykyään monelle normaali kulutustuote, jota ostetaan asiaa sen enempää ajattelematta. Lihantuotanto on kuitenkin yksi ympäristöä eniten rasittavista elintarvikkeista per kalori ja siksi olisi hyvä, jos sitä kyettäisiin tuottamaan lähempänä kuluttajaa. Hinta tosin voi olla kalliimpi, mutta siksi olisikin hyvä tarkistaa lihan kulutustottumuksia. Aikaisemminhan liha oli ylellisyystuote, jota syötiin juhlapäivinä, tai ainakin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Itse ainakin mietin hieman tarkemmin, että mitä ruokaa pakastimessa olevasta lampaasta teen. Itse teurastettu liha ei varmasti seiso jääkaapissa viimeiseen käyttöpäivään saatikka pilaannu, kun se unohtui kaapin perukoille.
Ajattelemisen arvoisia asioita.
PS. Kuusamoon saapui talvi

Hyvää alkutalvea!
-Vesa