Jäiden jälkeen

Kuusamojärvi vapautui jäistä iltapäivällä 22.5. Ilmassa leijailevat kevään tuoksut, kostea multa ja orastava vihreys. Raatesalmen tila on kuhissut elämää. Merikotka katselee korkealta aherrustamme ja suopöllö nauttii keväästä runsaan myyräkannan ansiosta. Kapustarinnat liikehtivät suurina parvina peltojen yllä, äkkiä laskeutuen pellon antimia tutkimaan. Suokukkokoiras pörhistelee haaremilleen ja kuovipariskunta virittelee pesintätouhuja.

Viimeiset jäät

Suopöllö saalistaa Raatesalmella

Kevät on hienoa aikaa. Tuntuu, että vihdoin herää eloon pitkän talven jälkeen. Päivät täyttyvät työntäyteisestä aherruksesta. Piha siivotaan kuntoon, korjaillaan talven aikana tulleita pieniä vaurioita. Samalla pähkäillään kuumeisesti kasvukauden viljelysuunnitelmia. Otetaan maanäytteitä ja ihmetellään ympäristön heräämistä henkiin ja ohjaillaan kevätpurojen valumareittejä. Hevostarhat siivotaan ja valmistaudutaan uuteen kasvukauteen. Peltojen lannoitukset pitää suunnitella ja laskea paljonko heinää saadaan omista pelloista ja paljonko pitää ostaa muualta. Iso urakka on myös seuraavan talven polttopuiden tekemisessä.

Puusavotta

Talven mittaan on suunniteltu myös kesäkauden remontteja. Raatesalmella on tiedossa työntäyteinen kesä. Välttämättömien töiden lista on pitkä:

1. Talousrakennuksen loppuunsalvominen
2. Laidunten pysyväisaitausten tekeminen 1200m/240 aitatolppaa, 2400m lankaa.
3. Punaisen aitan huopakattoremontti n. 600m2 kattopintaa
4. Lantalan rakentaminen
5. Maakellarin rakentaminen
6. Päärakennuksen katon suojausten loppuunsaattaminen

Töitä siis riittää. Heti, kun viimeiset lumirippeet lähti ja maa kuivui riittävästi, aloitimme työt talousrakennuksen kimpussa. Talousrakennus on hirsinen, lohenpyrstöliitoksilla salvottu rakennus, jossa on neljä pientä huonetta: kaksi vessaa, tila pellettipoltinkeskukselle sekä varastohuone.

Rakennustyöt on aikanaan aloitettu vuonna 2008 aikaisempien asukkaiden toimesta ja se on nyt ollut kesken siis seitsemän vuotta. Rakennus on salvottu parin hirsikerran korkeuteen ja sähkö ja vesiputket on vedetty sisään tuolloin 2008. Pelkkahirret makasivat pihalla kasassa, kun saavuimme Kuusamoon viime kesänä. Vanhat pressut oli revenneet, joten suojasin hirret uudella pressulla. Yllättävät hyvässä kunnossa puut olivat, ottaen huomioon sen, että ne olivat olleet siinä kasassa seitsemän vuotta, josta ison osan ilman mitään suojaa.

Työ alkoi korkojen tarkistuksella

Itselläni ei ole kokemusta hirsitöistä, joten onneksi naapurin Hannu lupautui kirvesmieheksi meidän työmaalle. Tässä on loistava tilaisuus oppia hirsitöitä kokeneen rakennusmiehen opissa. Viikko on tehty yhdessä töitä ja Hannu on salvonut ja minä olen tapittanut hirsiä ja toimittanut muita työmaan asioita sekä toiminut apupoikana.

Lohenpyrstösalvos

Pellarivettä eristeeksi

Tappireikien poraus

Uusi hirsi odottaa salvamista

Loppuviikon tilanne

Hirsityömaan lisäksi möyhensin puutarhajyrsimellä viime syksynä kynnetyn kasvimaan pohjan. Meillä on melkoinen kitkeminen edessä, koska kasvimaa kynnettiin villiintyneeseen niittymaahan, jossa rikkakasveja riittää. Olemme nyt yrittäneet nyppiä juurakoita pois, mutta urakka on loputon.

Sain naapurista useita eri laatuja hyvää siemenperunaa ja ne piti heti laittaa valoisaan paikkaan itämään. Muutenkin koko kasvimaan perustaminen on mielenkiintoinen projekti ja aiomme aloittaa melko varovasti ihan perusjuureksilla ja tutuilla kasveilla. Hommaa ehtii kyllä laajentamaan, kunhan kokemusta Kuusamon viljelyoloista kertyy enemmän. Sitä paitsi se maakellarikin pitää vielä rakentaa, muuten jää koko sato säilömättä.

siemenperunat itämässä

Odotamme jännityksellä tulevaa kesää. Ensimmäinen vuosi Kuusamossa täyttyy reilun kuukauden kuluttua – hullua!

Hyvää alkavaa kesää, toivottaa myös Raatesalmen uusin asukas Lempi aka Peurakankaan Cas Cumma!

Lempi

– Vesa

YLE Radio Suomi Raatesalmella

Vähän yli viikko sitten Reetta Arvila Yleltä vieraili ihmettelemässä meidän projektia. Kokemus oli mielenkiintoinen ja ohjelmasta tuli tosi onnistunut meidän mielestämme.

Voit käydä kuuntelemassa ohjelman YLE Areenassa:

http://areena.yle.fi/1-2727627?autoplay=true

– Vesa

Talviuni

Raatesalmessa on vihdoin herätty talviunilta. Talvi on kulunut sopeutuessa Kuusamon pakkasiin. Ensilumi satoi noin 14.10 ja sen jälkeen oli muutaman päivän sula jakso, jolloin maa oli musta. Muuten onkin ollut täysi talvi. Uskomatonta! Etelässä koko ikäni asuneena en voi kuin ihmetellä. Kaikki on niin puhdasta – loskaa, suolaa ja likaa ei ole ollenkaan. Joulukuu oli tottakai pimeä – pimeämpi kuin koskaan minun elämäni aikana. Se ei tuntunut kuitenkaan pahalta. Lumi tuo valoa, pakkanen ja pimeys hiljaisuutta. En silti voi väittää etteikö pimeys olisi minuun vaikuttanut. Talvi on ollut omalla tavallaan aika rankka. Iso elämänmuutos kesällä ja todella iso määrä uusia asioita ja kokonaan uusi ympäristö ja paljon uusia ihmisiä ympärillä. Jouluna kyllä huomasi, että vuosi on menty aika kovaa. Tänään lunta on noin 39cm, parhaimmillaan sitä oli jopa 80cm. Lumitöitä on kyllä riittänyt. Olemme kuitenkin viihtyneet Kuusamossa todella hyvin ja paikka tuntuukin jo kodilta.

Ensilumen aikaa

Heti, kun talvi saapui alkoi monenlaiset ongelmat. Saunan lattialämmityksen vastukset hajosi, kun järjestelmä oli päässyt tyhjäksi ja ilmeisesti systeemi oli jäänyt joskus tarkistamatta ja minäkään en sitä ehtiny huomata ennen kuin oli liian myöhäistä. Samalla huomattiin, että koko järjestelmään ei oltu edes rakennettu täyttösysteemiä. Onneksi meillä on kylällä pätevä putkimies, joka kävi korjaamassa tämänkin ongelman. Muitakin ongelmia nimittäin oli. Vierastalon lämmitysjärjestelmä hajosi myös ensimmäisten kovempien pakkasten aikaan ja putkimies teki aikansa töitä sielläkin ennen kuin lämmitysjärjestelmä toimi. Pihaton juomavesiautomaatin putkien ongelmat olivat kaiken avun ulkopuolella ja niiden toistuvasti petettyä, tehtiin vain suojaavat toimet ja siirrettiin lopullinen korjaus suosiolla kesään. Koko systeemi täytyy rakentaa uudestaan ihan eri tavalla.

Elämää 1800-luvun talossa talvella

Olemme myös taistelleet energiankulutusta vastaan. Asuinrakennuksemme lämpeää valitettavasti suoralla sähköllä, joka on aivan älytön ratkaisu tämän ikäisen taloon näillä leveysasteilla. Mikäli emme käyttäisi ollenkaan tulisijoja lämmitykseen, niin tilan kokonaissähkönkulutus olisi noin 12000kWh kuukaudessa!! Tähän lukemaan ei sisälly edes vierastalon sähkönkulutus. Kerrottakoon, että meidän talo Järvenpäässä kulutti n. 120m2 pinta-alalla 18000kWh vuodessa suoralla sähkölämmityksellä. Toki meillä on muita huonosti eristettyjä tiloja joita on pakko pitää pienellä lämmölle, kuten kanala, satulahuone jne. Kesällä pitääkin keskittyä parantamaan myös näiden tilojen eristystä. Ainoa oikea tapa lämmittää vanha hirsitalo Pohjois-Suomessa on joko maalämpö tai hake/pelletti/puukattila. Meillä ei nyt ole vaihtoehtoja, koska seiniä koristaa sähköpatterit ja olisi melkoinen kustannus muuntaa koko talo vesikiertoisille pattereille. Onneksi meillä on yhteensä viisi tulisijaa, joilla talo lämpiää hyvin kovillakin pakkasilla. Ainoa miinuspuoli on tietenkin se, että lämmittämiseen kuluu melko paljon aikaa joka päivä. Tämä on erityisesti ongelma pimeällä ja kovilla pakkasilla, kun aamulla pitäisi saada tulisijat käyntiin ja samaan aikaan lyhyt valoisa aika pitäisi pystyä käyttämään tehokkaasti muihin töihin.

Marras-joulukuun vaihteessa aloitimme ison remontin vierastalossa. Tarkoitus on laittaa talo viikko-/viikonloppuvuokralle matkailijoille, joten tiloja on remontin yhteydessä muunneltu vuokrauskäyttöön sopivaksi ja periaatteessa kaikki pinnat on uusittu. Talo on sisustettu matkailukäyttöa ajatellen, mutta olemme yrittäneet säilyttää aikakauden tunnelman sisutuksessa ja valitsemalla tapetit aikakauden tyyliin. Kirjoitan oman artikkelin vierastalosta hieman myöhemmin.

Vierastalo

Talven pimeydessä olemme myös kuumeisesti järjestelleet Mirvan issikkatallin asioita. Olemme neuvotelleet kunnan kanssa ratsastusreittien vuokraamisesta ja etsineet asiakaskäyttöön sopivia hevosia Suomesta ja Islannista. Meillehän tuli kolme issikkaa Etelä-Suomesta loppukesästä. Tarkoitus on kuitenkin aloittaa vaellustallin toiminta kahdeksalla hevosella, joten etsimistä riitti. Löysimmekin kaksi sopivaa hevosta Mikkelistä loppuvuodesta. Somadis ja Svandis saapuivat laumaan vuoden vaihteessa. Lisäksi pyysimme islantilaista issikka-ammattilaista etsimään meille asiakaskäyttöön sopivia hevosia. Etsinnän tuloksena teimmekin kaupat kolmesta kelpo issikasta. Hepat lensivät ensin islannista Norrköpingiin Ruotsiin. Sieltä kuljetus lähti Umajaan, josta yli lautalla suomeen. Hepat saapuivat Kuusamoon keskellä sydäntalvea. Alla pieni video uusista tulokkaista.

Blogi aktivoituu nyt hiljaiselon jälkeen ja tavoite olisi päivittää Raatesalmen tapahtumia vähintään pari kertaa kuukaudessa. Alla muutamia kuvia talven ajalta sekalaisessa järjestyksessä.

– Vesa

Teknologia kohtaa maalaiselämän

Arkkitehtimme Harri saapui tässä taannoin suorittamaan varsin mielenkiintoisia mittauksia kunnalliskodin päärakennuksesta. Mukaan Harri oli pyytänyt arkeologi Akin Oulun yliopistolta. Mukanaan herrat toivat erittäin hienoa mittauslaitteistoa.

Päärakennukselle suoritettiin laserkeilaus.

Lainaus wikipediasta:

Laserkeilaus on mittaustapa, jolla kohteesta saadaan lasersäteiden avulla mittatarkkaa kolmiulotteista tietoa kohteeseen koskematta.

Mittausperiaate

Laserkeilauksessa mittakeilain lähettää automaattisesti lasersäteitä tiheänä rasterina. Säteiden tiheys on säädettävissä, ja esimerkiksi rakennusmittauksessa se voi olla kohteessa alle 10 mm, kauempaa tapahtuvassa puusto- tai maastokartoituksessa esimerkiksi noin 10 cm. Säteen kimmotessa esteestä keilain mittaa etäisyyden ja säteen intensiteetin muutoksen, ja laskee kimmoamispisteen koordinaatit.

Kohde keilataan yleensä useammasta suunnasta katvealueiden välttämiseksi, ja keilaukset yhdistetään tiedostoksi. Tuloksena on pistepilvi, kolmiulotteinen tietokonemalli, johon on sijoitettu piste jokaisen säteen kimmoamispisteeseen. Lukuisten pisteiden avulla pistepilvestä saadaan hahmotettua kohteen kolmiulotteinen pinta. Pisteitä yhdessä pistepilvessä voi olla satoja miljoonia, jopa miljardeja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Laserkeilaus

Hommaa oli kyllä mielenkiintoista seurata. Koko urakka otti noin kaksi ja puoli päivää. Tuloksena pitäisi olla melkein millintarkk kolmiulotteinen malli päärakennuksesta sekä sen asemasta suhteutettuna muihin rakennuksiin. Kuvasta nähdään esimerkiksi miten rakenteet ovat liikkuneet yms.  Skannaus tehtiin sekä sisä- että ulkopuolelta päärakennusta.

Harri ja Aki säätävät laserkeilaimen ohjelmistoa

seinään kiinnitettiin referenssipisteitä

Merkkien paikat kirjattiin ylös

Pikkuhiljaa rakennus hahmottuu pistepilvenä

Keilaus jatkui myös yön pimeydessä – n. 2min valotus

MIELETÖNTÄ! Tällä keinolla saadaan erittäin arvokasta tietoa rakennuksen nykytilasta ja saadaan tallennettua todellista kuusamolaista kulttuuriperintöä!

Palaan tähän aiheeseen vielä kattavammin, kun varsinainen keilauksesta tehty 3D malli valmistuu.

Itsekin kunnostauduin tekniikan alalla, kun meillä kävi pienoinen vesikatastrofi pihatossa. Pihatossamme on uimuri-tyyppinen vesiautomaatti hevosille. Keksintö on oiva ja on toiminut aika hyvin. Automaatti pitää tietenkin putsata aika ajoin. Emme ole itse ko. värkkiä hankkineet tai asentaneet pihattoon, joten koko systeemi oli vähän arvoitus, kun rupesin sitä purkamaan. No, kaikki meni sitten todellakin pieleen. Systeemi oli säädetty niin herkälle, että uimuri jonka pitäisi sulkea vesihana, kun automaatti on täynnä, ei sulkenut systeemiä kokonaan vaan se tiputti hieman vettä automaattiin koko ajan. Tästä seuraa se, että vettä valuu pikkuhiljaa ylivuodon kautta pihaton kuivikkeille mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

Säätösysteemi on helppo, toteutus paska.

Idea on siis se, että säädetään rajoittava uimuri sellaiseen kulmaan, että se sulkee venttiilin kun säiliö on täynnä – yksinkertaista. Ongelma oli siinä, että venttiilin muovikappale on suunniteltu päin helvettiä ja se mahdollistaa sen, että uimuria säädettäessä muovinen tuki pääsee taipumaan sen verran että venttiilin sulkunippaa paikallaan pitävä koukkumainen kappale pääsee siirtymään paikaltaan jolloin vedenpaine heittää sulkunipan kilometrin päähän. Samaan aikaan syliin ryöppyää vettä litratolkulla minuutissa.

Syntyi sellainen sotku, jollaista en ole kyllä hetkeen onnistunut saamaan aikaiseksi. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että kuka ikinä on ko. systeemin tuohon virittänyt, oli piilottanut vesijohdon sulkuhanan aivan helvetillisen eriste/teippirytökasan alle. Kuluikin ihan liikaa aikaa ennen kuin vesi saatiin poikki ja tilanne rauhoittumaan. Onneksi sain työnnettyä sormea venttiilin reikään sen verran, että se hieman hillitsi veden tuloa, joten tappiot jäivät tällä kertaa kahteen kuivikekärrylliseen, täysin märkiin vaatteisiin, hajonneeseen iPhone 4s-puhelimeen ja hajonneeseen venttiilinosaan.

Tämän vesishown jälkeen lähdin metsästämään uutta varaosaa (ja uutta puhelinta) hajonneen tilalle. Eihän varaosaa mistään löytynyt ja sen olisi joutunut tilaamaan jostain Alaskan eteläosista, joten päätin tehdä jotain muuta.

Hajonnut venttiilin osa

Vietän leipätyöni vuoksi aikaa myös Etelä-Suomessa ja siellä ollessani on iltaisin yleensä niin tylsää, että on aikaa aina keksiä kaikkea hassua. Yksi ilta innostuttiin sitten isäni kanssa haastamaan pohjoisamerikkalainen insinöörityö ja suunnittelimme noin kahdessa tunnissa parannetun venttiiliin juoma-automaattiin. Suunnittelu tehtiin Autodesk Inventor 3D suunnitteluohjelmalla.

uuden osan synty Inventorissa

Melkein valmista. Uuteen osaan suunniteltiin vahvistetut rivat.

Seuraavana päivänä laitetiin heti aamulla koko pökäle tulostumaan työpaikan 3D tulostimeen ja iltapäivällä kädessä oli upouusi ja varmasti alkuperäistä parempi ja kestävämpi venttiilin runko.

Meillä on töissä Stratasysin uPrint 3D tulostin joka on melko edullinen ammattikäyttöön tarkoitettu tulostin. Tulostuksessa kappale rakennetaan varsinaisesta muovimateriaalista sekä tukimateriaalista, joka estää negatiivisten muotojen romahtamisen ennenkuin kuuma muovi kovettuu. Tulostuksen jälkeen tukimateriaali liuotetaan pois tarkoitukseen tehdyssä pesukoneessa.

Tässä pieni video osan tulostuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=SV80iZYcc_8&feature=youtu.be

Videossa osan lopullinen muoto ei oikein näy, koska tukimateriaali peittää sen muodot vielä tässä vaiheessa

Uusi ja vanha vierekkäin

Venttiilistä tuli tosi hyvä, mutta en vielä päässyt asentamaan juoma-automaattia loppuun, koska päätin uusia koko pihaton vesisysteemin. Tuo viritys mikä siellä nyt on ei ole järin turvallinen ja en halua herätä sellaiseen aamuun, jossa pihatossa on kuutiotolkulla vettä epämääräisten viritysten vuoksi.

Uuden osan sovitus. Muovitapit on korvattu ruuveilla

Kelit on Kuusamossa upeat! Laitan tähän loppuun kuvan vasta jäätyneestä Kuusamojärvestä:

– Vesa

Luomulihaa

Maalle muutosta unelmoidessamme meillä on ollut koko ajan tavoitteena, askel kerrallaan, siirtyä kohti jonkin asteista omavaraisuutta. Jokainen ihminen käsittää omavaraisuuden eri tavalla, mutta perinteisesti se tarkoittaa sitä, että oikeastaan kaikki mitä tarvitaan omassa taloudessa, valmistetaan tai tuotetaan itse. Meidän lähestymistapa on sellainen, että pitkällä aikavälillä haluaisimme olla mahdollisimman omavaraisia erityisesti ruuan suhteen, tai ainakin niin, että pääosa ravinnosta tulisi paikallisilta tuottajilta. Ei tässä mitään aikamatkaa olla tekemässä, mutta muutosta entiseen elämäntapaamme kuitenkin.

Käytännössä tämä tarkoittaa pienviljelyä, luonnon antimien hyödyntämistä ja säilömistä yms. Kalastus on isossa roolissa, kun kerran upeiden kalavesien äärellä asutaan. Eläintenpito takaa lihan saannin talven pimeinä kuukausina. Kanat munineen näyttelevät myös isoa osaa omavaraistaloudessa. Kananmunat kuuluvat jokapäiväiseen ruokavalioon ja syksyisin ylimääräiset kukkopojat laitetaan talven varalle lihoiksi.

Tässäpä tullaan nyt siihen varsinaiseen asiaan. Olemme molemmat syntyperäisiä kaupunkilaisia, emmekä kumpikaan ole koskaan eläneet sellaisessa ympäristössä, jossa ruoka tulee suoraan omalta tilalta. Olemmekin jo hyvissä ajoin pohtineet ajatusta liittyen oman maatilan lihatalouteen.

Eettiset ja ympäristösyyt puoltavat periaatteessa välttämään kaikkea tuontilihaa ja ei kotimainenkaan lihantuotanto vedä eettisyydessään vertoja omavaraistaloudessa kasvatetuille ja hyvin hoidetuille, aidoille luomueläimille. Toki lihantuotantoa on monenlaista ja kaikkea ei pidä tuomita.

Asiassa oli vain sellainen pieni ”mutta”, että eihän meillä ole kummallakaan minkäänlaista kokemusta eläinten teurastamisesta. Kalaa olen kyllä käsitellyt koko ikäni ja isän kanssa joskus nähnyt, kun metsäkanalintuja suolistetaan. Siinä kaikki. Olen käynyt sisäistä keskustelua itseni kanssa, että olenko ylipäätään kykenevä tappamaan esimerkiksi lampaan? Asia on kuitenkin minulle aika iso ja en suhtaudu siihen mitenkään kevyesti.

Kävi sinänsä hyvä tuuri, että naapurin Joukon kanssa tuli puhetta lampaista ja selvisi, että heillä on kesälampaita omalla pihalla. Tuli sitten puheeksi, että lähitilan lampurilla olisi paljon pässejä, joita olisi mahdollisuus hankkia, kunhan itse teurastaa ja käsittelee lihat jne. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä, kun Jouko ystävällisesti lupasi opettaa miten homma tapahtuu.

Kävimme pari viikkoa etukäteen katsomassa lampaita. Oli kyllä hienoa nähdä lampaat isolla luonnonlaitumella metsikköineen. Lampaat olivat todella hyväkuntoisia ja kaikin puolin onnellisen näköisiä. Sovittiin, että kunhan päivän keskilämpötilat putoavat alle kymmenen asteen, niin teurastuksen voi aloittaa. Päätin ottaa kolme pässiä.

Jännitin asiaa aika lailla, mutta päätin että homma on vaan hoidettava, koska se on ainoa keino saada selville onko minusta teurastamaan isompia eläimiä. Muutenhan tavallaan meidän maatilaunelma kokisi pienen kolauksen, jos isäntä ei kykene edes laittamaan omia eläimiä lihaksi.

Teurastuspäivä koitti sitten ja menimme Joukon kanssa lampurille hakemaan eläimiä. Pässit olivat laitumella ja yksi kerrallaan niitä haettiin vähän sivummalle. Lopettaminen tapahtui pulttipistoolilla. Jouko lopetti kaksi ensimmäistä ja näytti miten veri lasketaan lampaista. Lopettaminen oli paljon vähemmän dramaattista, kuin olin ajatellut. Eläin taintuu välittömästi ja kerralla ilman mitään isompaa rimpuilua. Kun veret lasketaan, niin pientä raajojen nykimistä tapahtuu mutta se loppuu hyvin nopeasti. Varmasti täysin tuskaton ja inhimillinen tapa lopettaa eläin.

Kolmannen pässin kohdalla Jouko ojensi pulttipistoolin minulle ja opetti nopeasti sen käytön, joka on hyvin yksinkertaista. Sitten katsottiin tarkka paikka pistoolille, jonka jälkeen suoritin lopettamisen. Kaikki meni hyvin ja lopputulos ei eronnut Joukon suorituksesta mitenkään. Sitten vain puukolla leikataan kaulan molemmilta puolilta nahka auki ja kaulavaltimot poikki. Tämäkin on yksinkertaista ja helppoa, mutta veitsen on syytä olla erittäin terävä. Mikään perus keittiöterävä veitsi ei riitä vaan veitsen pitää olla oikeasti terävä.

Seuraavaksi ruhot laitettiin peräkärryyn pressun kanssa ja ajoin kotiin. Kotona olin valmistellut tallin katokseen nostopaikan, johon laitoin tavallisen ketjutaljan, jolla ruhot nostettiin kinnerpuulla roikkumaan.

Nylkeminen ja suolien pois ottaminen on koko operaatiossa kaikkein työläin ja vaikein vaihe ensikertalaiselle. Vielä kerran pitää korostaa, kuinka hirveän terävät pitää kaikkien veitsien olla. Terää pitää teroittaa nylkemisen välillä usein. Meillä meni kolmen ruhon nylkemiseen koko ilta, joskin minun harjoittelun vuoksi ylimääräistä aikaa kului. Kaiken kaikkiaan saimme ruhot nyljettyä hyvin ja suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Vatsanahkan avaamisessa pitää olla tarkkana, että pötsi ei puhkea. Jätän nyt kuvat nylkemisestä laittamatta, kun ne ei ehkä kaikille sovi.

Sisäelimet menivät meillä tällä kertaa koirille, ehkä ensi kerralla yritän saada niistä tehtyä jotain. Nahkat jäivät hyödyntämättä, koska harjoitellessa sain tehtyä niihin niin monta reikää että laitoimme nahkat pois. Muutoin tuli hyödynnettyä kaikki osat. Lihat otettiin itselle ja kaikki luut ja sisäelimet koirille.

Hyvä video lampaan kotitarveteurastuksesta löytyy youtubesta (älä katso, jos et halua nähdä lampaan teurastusta):

https://www.youtube.com/watch?v=uRIiTTmgy4A

Riiputin lihoja hieman eri aikoja, koska halusin kokeilla erilaisia riiputusaikoja. Ensimmäinen ruho riippui vain neljä päivää. Toinen 12 päivää ja viimeinen 13 päivää. Keskilämpötila oli ensimmäiset neljä päivää hieman yli viisi astetta ja sen jälkeen alle viisi astetta ollen viimeiset päivät jossain 2-3 asteen paikkeilla. Tällä kertaa 13 päivää oli maksimi ja en olisi uskaltanut enempää riiputtaa. Liha oli kyllä valtavan hienoa ja mureaa – täysin raikkaan tuoksuista. Nähtävissä oli hyvä riiputustulos. Leikkaaminen oli viimeisellä lampaalla aivan erilaista, kuin ensimmäisellä. Ruhot riippuivat vanhassa liha-aitassa, sisätiloissa ja käytännössä ulkolämpötilassa.

ruho valmiina leikattavaksi

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun leikkasin lihaa kokonaisesta ruhosta. Katselin ohjeita netistä ja teroitin veitset viimeisen päälle ja kaikki menikin tosi hyvin. Leikkasin seuraavasti:

1. Viulut irti
2. Etujalat potkineen irti
3. Ulkofileet ja selkäosa
4. Sisäfileet
5. Kareet
6. Niska

En leikannut kyljyksiä, koska minulla ei ole luusahaa, mutta voihan niskan esim. sahata kiekoiksi myöhemminkin. Leikkuutulos oli vähän vaihteleva, mutta parani koko ajan. Kolmannen ruhon leikkaus kesti vain 25min, ensimmäinen reilusti yli tunnin. Lisäksi laatu kyllä nousi huimaavaa vauhtia. Yhdestä pässistä sain lihaa irti noin 15 kiloa.

Yksi nettiohje lihan leikkaamisesta: http://www.dunkel.fi/ranch/lampaanpaloittelu.php

Viulu laitettiin saman tien leivinuuniin. Tein maustemarinadin, jossa oli oliiviöljyä, valkosipulia, oman maan timjamia sekä suola ja pippuri. Lisäksi pistelin reikiä viuluun ja tökin valkosipulin kynsiä sisään. Viulu oli saviastiassa leivinuunissa melkein kokonaan vedellä peitettynä yli 10 tuntia. Uunin loppulämpö oli jossain 85 asteen tietämillä.

Viulu marinoituna

Liha oli niin hyvää, että sitä ei kannata tässä ruveta edes hehkuttamaan. Ei tuollaista vaan saa yhdestäkään kaupasta.

Lopuksi täytyy vielä pohtia koko kokemuksen antia. Kokemus oli itselleni erittäin positiivinen ja iso. Minulle on erittäin iso ja merkityksellinen asia, että kykenen itse teurastamaan ja käsittelemään kokonaisen eläimen ruokapöytään saakka. Itse asiassa monta asiaa avautui minulle ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Lihan kotitarveteurastus kaikkine vaiheineen on aika työlästä. Liha ei tule pöytään likimainkaan yhtä helposti, kuin kaupan tiskiltä haettuna. Tavallaan ruokaa arvostaa eri tavalla, kun tietää mitä se ruoka oikeasti ja käytännössä on. Totta kai sen on tiennyt aikaisemminkin, mutta asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun koko prosessin on käynyt läpi itse.

Liha on nykyään monelle normaali kulutustuote, jota ostetaan asiaa sen enempää ajattelematta. Lihantuotanto on kuitenkin yksi ympäristöä eniten rasittavista elintarvikkeista per kalori ja siksi olisi hyvä, jos sitä kyettäisiin tuottamaan lähempänä kuluttajaa. Hinta tosin voi olla kalliimpi, mutta siksi olisikin hyvä tarkistaa lihan kulutustottumuksia. Aikaisemminhan liha oli ylellisyystuote, jota syötiin juhlapäivinä, tai ainakin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.

Itse ainakin mietin hieman tarkemmin, että mitä ruokaa pakastimessa olevasta lampaasta teen. Itse teurastettu liha ei varmasti seiso jääkaapissa viimeiseen käyttöpäivään saatikka pilaannu, kun se unohtui kaapin perukoille.

Ajattelemisen arvoisia asioita.

PS. Kuusamoon saapui talvi

 

Hyvää alkutalvea!

-Vesa

 

Syyshommia

Hevoset saapuivat Raatesalmelle! Meidän kolme issikkaa matkasivat pitkän matkan Etelä-Suomesta uuteen kotiin Kuusamoon. Kaikki meni hyvin ja hevoset ovat alkaneet kotiutua ihan mukavasti. Poroihin totuttelu on mennyt hyvin ja pikku hiljaa totutellaan uusiin maastoihin.

Meillä on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana Raatesalmella islanninhevostoiminta. Meillä on upeat maastot ihan oman tilan vieressä ja islanninhevoset ovat loistavia vaellushevosia, oikeita hevosten maastureita. Rauhallisia, mutta vahvoja hevosia maastossa. Helppoja aloittelijallekin.

Mirva ja Valkyrja syysmaisemissa

Freyr ja Vesa

Viime viikot ovat menneet hyvin pitälti hevosten tuloon valmistautuessa ja erilaisissa toimissa liittyen hevostoiminnan käynnistämiseen. Tilalla on pihaton vieressä vanha purkukuntoinen sikala ja rannassa vanha myös purettava jäteveden pumppaamo. Sikalan tilalle on tarkoitus rakentaa kevyehkö satulointitalli, pari karsinaa ja heinävarasto. Rantaan pumppaamon paikalle olemme suunnitelleet kotaa. Purkukuntoiset rakennukset pitää saada pois maisemaa rumentamasta ennen kuin minkäänlaista asiakastallitoimintaa voidaan aloittaa.

Homma alkoi puiden kaatamisella. Jätevedenpumppaamon ympäristöstä kaadettiin yli 20 puuta, pääasiassa koivuja. Muuten työkone ei olisi mahtunut purkamaan rakennusta ja muutenkin ranta on pusikkoitunut aika pahasti, joten pieni harvennus tuli tarpeeseen.

Kärry luokillaan

Samaan syssyyn poltettiin risut, sekä suuri määrä rantaan vuosien varrella kerättyä lautaroinaa. Rannassa, paraatipaikalla maisemaa pilaamassa oli kolme isoa rytökasaa erilaista lauta- ja hirsiroinaa. Kysyin sateisena ja tyynenä päivänä palolaitokselta luvan poltolle ja pistin yksi kerrallaan nuo rytöläjät tuleen. Hienosti roihusi ja maisema on taas siisti.

Yksi kolmesta

Ennen purkua rakennuksista oli purettava ikkunalasit pois, jottei koko pohja jäisi lasinsiruja täyteen. Pumppaamon osalta homma oli helppo ja nopea, mutta sikalan kohdalla tilanne oli vaikeampi. Ulkolasit sai helposti irti, kun irroitti lasituslistat ja nosti lasin pois, mutta sisälasit oli vaikeampi juttu, koska rakennus oli osin romahtanut ja en siksi uskaltanut mennä reuhaamaan laseja irti sisäpuolelle.

Mieleeni tuli, että olen nähnyt joskus miten hurrikaanialueilla suojataan ikkunoita ilmastointiteipillä, jotta ne ei lentäisi sisään ja asukkaiden päälle, jos myrskyllä romua lentää ikkunoihin. Hain rautakaupasta muutaman rullan hyvälaatuista ilmastointiteippiä ja teippasin ikkunat melkein umpeen. Sitten löin pienellä purkuraudalla ikkunan rikki ja nostin sen yhtenä kappaleena kottikärryihin. Ei tullut juuri ollenkaan lasinsiruja!

Teipattu ruutu

Purkurauta

Käytännössä kokonainen lasi kerralla kärryyn

Paikallinen urakoitsija Käkelä saapui muutama päivä sitten aloittamaan purkuhommat. Mahtavaa katsella, kun ammattimies tekee työtään. Purkukoura on kuin käden jatke kuljettajalle. Kaikki eri rakennusaineent napsitaan näppärästi erilleen. Painekyllästetty puu revitään erilleen puhtaasta puusta, metallit, muovit, villat jne. kaikki omiin kasoihinsa. Upeaa katsottavaa!

Jätevedenpumppaamo

Siitä se lähtee!

Sitten on sikalan vuoro

Laitoin actionkameran kuvamaan time-lapsea tuosta sikalan purusta, kun sikala on kokonaan purettu niin katsotaan tuliko siitä mitään.

Päärakennuksen osalta ei ole ihan hirveästi ehtinyt tapahtua. Sen verran kuitenkin, että rakentelin rannan puolelle telineet ylös asti, jotta katolle pääsy olisi helpompaa. Katto vuotaa yhä sieltä täältä ja en viitsi joka kerta vuokrata nostinta, koska sen saaminen rannan puolelle on todella työlästä. Ostin vajaasärmäistä lautatavaraa ja rakensin telineet räystäälle saakka. Nyt vaan pitäisi kerätä rohkeutta mennä katolle viimeistelemään paikkaukset.

telinehirvitys

Naapurin Matti kävi kyntämässä meille kasvimaan pohjan ensi kevääksi. Meillä on nyt noin 2,5 aaria tuossa harjoittelupalstana. Saapa nähdä mitä siitä ensi vuonna tulee! Matti on muutenkin meille korvaamaton apu erilaisissa töissä, kun meillä ei ole vielä omaa traktoria.

Kyntöhommia

Muutama mielenkiintoinen vapaa-ajan juttukin on ollut.

Alkusyksystä järjestettiin Puutteenkylän kylätoimikunnan vuotuinen Puintipäivä. Kyseessä on kylätoimikunnan järjestämä mukava tapahtuma, joka toteutetaan kyläläisten kesken talkootyönä ja sillä kerätään varoja kylätoimikunnalle. Meidät otettiin todella mahtavasti mukaan porukkaan ja Mirva pääsi opettelemaan mm. rieskan leivontaa. Minulla ei ollut mitään virallista roolia tapahtumassa, mutta toimin epävirallisena valokuvaajana. Puintipäivä on erittäin suosittu tapahtuma ja tänäkin vuonna kaikki leivotut rieskat ja kampanisut myytiin loppuun  ja vierailijoita oli arviolta 500. Keli oli myös tosi hieno. Ohjelmassa oli ryskyllä puintia ja muuta vanhan ajan työnäytöstä, lisäksi paikalla oli paljon vanhoja traktoreita, autoja yms. Martoilla oli myös sieninäyttely tapahtumassa ja esillä oli mm. tuoksuvalmusta eli matsutake, tosi mieluisa yllätys sieniharrastajalle!

Rieskojen leivontaa

Tuotoksia

Traktoreita

Vanhoja autoja

Kävimme Mirvan kanssa myös yöllisellä revotuliretkellä Iivaaralla Kuusamon itäpuolella. Aivan upea paikka ja luonto ja maisemat ovat kyllä ihan ykkösluokkaa koko Suomen mittakaavassa. Kannattaa käydä tutustumassa! Revontuliakin saatiin tallennettua!

Revontulikruunu

Iivaaralta länteen

Mirva tulilla

Näköalapaikka vähän ennen huippua

Hauskaa syksyn jatkoa!

– Vesa

 

Päärakennuksen kimpussa

Aikamoista kiirettä on pitänyt. Viimein ehdin blogin kimppuun.

Meille tuli tuossa viikko sitten kanoja! Parveen kuuluu kukko, nimeltään Urho K. Kukkonen ja hänelle n. 3-vuotias Sylvi –puoliso. Urho ja Sylvi paimentavat kuuden nuorikon kanalaumaa. Kuuden viikon ikäiset kanat haettiin Rovaniemeltä ja läheltä löytyivät myös Urho ja Sylvi.

Urho ja Sylvi

Ulkokanala on vielä hieman kesken, joten viimeistelimme sisäkanalan sellaiseen kuntoon, että siellä kelpaa kanojen asustella. Yritän tehdä myöhemmin jonkinlaisen koostepäivityksen koko kanalaprojektista, mutta se saa odottaa kunnes kanalat on viimeistelty sellaiseen kuntoon, että niistä viitsii kirjoittaa.

Raatesalmessa on tehty paljon erilaisia töitä viimeaikoina. Isossa osassa on ollut edelleen siivoaminen. Viime viikolla kaatopaikalle on viety kuusi kuormallista erilaista jätettä. Olemme lajitelleet jätteet, koska suurimman osan jätteistä saa Kuusamossa viedä ilmaiseksi, kunhan viitsii lajitella. Olemme vieneet paljon naulaista jätepuuta, jota ei viitsi polttaa sekä energiajätettä. Metallit on myös viety erikseen. Oikeastaan vain yksi kuorma oli aitoa sekajätettä. Nyt halkoliiteri ja pihatto on siistissä kunnossa ja päärakennuksen itäpääty alkaa siistiytyä myös. Uskomaton työ on kyllä tässä siivoamisessa. Tuntuu, että on lappanut tavaraa päivätolkulla ulos ja se ei edes oikein näy missään. No, kyllä se joskus loppuu. Kivaa kyllä, kun paikat siistiytyy!

Viime viikon pääteema liittyi kuitenkin päärakennuksen suojaustoimiin. Havaitsimme keskilaivan rannanpuoleisten kattojiirien tukirakenteiden tarvitsevan välitöntä lisätukemista. Jiiri on aikanaan suojattu aika hyvin vuodoilta ja tuettukin asiallisesti. Muutaman vuoden tauko ylläpidossa on kuitenkin rikkonut suojapeitteet ja molemmat jiirit ovat taas alkaneet vuotaa sisään. Idän puoleinen jiiri on päästänyt vettä niin paljon sisään, että se on hapertanut tukirakenteet ja tehnyt lisää tuhoja keskilaivan pääkannattajahirteen sekä välipohjan kannattajahirsiin. Vauriot ovat aiheuttaneet sen, että rakennus on keskilaivan kohdalta nitkahtanut alaspäin. Nostourakkakin on siis vielä tiedossa.

Tukipuut raijattiin sisään ikkunasta

Homma oli hieman hankala, kun välipohja oli osittain romahtanut ja jäljellä oleva rakenne oli aika huteran oloinen. Eipä auttanut muu, kuin varovasti rakentaa telineet koko roskan yli ja sahata mätä lattialauta pois ja alkaa lappamaan eristemujua alakertaan. Alakerrasta eristeet sitten mätettiin ikkunan kautta pihalle. Homma oli aika työlästä, kun telineillä istuen kaivoin lapiolla pahoin tiivistynyttä eristettä pois. Eriste koostuu hiekkakerroksesta jonka alla on jonkinlainen kanerva-, sammal- ja turvemössö. Kun eristeet saatiin pois, pudotimme vielä mädät hirret alas ja sahasimme hirsiä niin, että suurin piirtein terve osa hirrestä jäi jäljelle. Vaurioituneet hirret voidaan korjata jatkamalla. Osa välipohjan hirsistä oli mädäntynyt seinään saakka ja irti salvoksistaan. Tein samalla hauskan huomion. Välipohjan hirret oli salvottu seinään lohenpyrstöliitoksella, kun taas muualla rakennuksessa olen huomannut, että rakentajat ovat käyttäneet lukkonurkkaa. Johtuneeko siitä, että kunnalliskoti rakennettiin aikoinaan talkootyöllä ja rakentajina toimivat kylän miehet. Joku lienee osannut lohenpyrstöliitoksen ja toinen lukkosalvoksen.

Lattialautojen sahaus

Mädät välipohjan lattiavasahirret

 

Keikkumista

Eristeet pudotettiin alas ja lapettiin ikkunasta pihalle

Homma oli pölyistä, joten hengityssuojaimet tulivat tarpeeseen. Purimme vanhoja rakenteita noin puolitoista päivää ja sitten pääsimme varsinaisesti aloittamaan uusien tuentojen suunnittelua. Ideana oli suunnitella tukirakenteet siten, että ne kantavat lumikuorman ja estävät rakennuksen lisäpainumisen ja romahtamisen. Lisäksi tuet suunniteltiin niin, että niistä voidaan aikanaan myös nostaa rakennus takaisin ryhtiin. Tuet tehtiin maahan saakka, tai oikeastaan betoniin saakka, koska keskilaivan kohdalla talossa on kellari ja siinä betonikatto.

Jiiripalkin tuenta (palkki maahan puuttuu vielä)

 

Painunut kannattajapalkki

 

Yli 10cm liikahdus palkissa

Mätien hirsien sahaaminen

Viimeisiä viedään

Toinen isotöinen homma oli päärakennuksen kattovuotojen paikkaaminen. Työ osoittautui tosi hankalaksi. Päätimme tehdä työn vuokranosturilla, koska vanha tiilikatto on todella hauras eikä sille voi astua rikkomatta tiiliä. Kattokulma on noin 40-astetta, joten katolla tasapainoilu on muutenkin hankalaa. Tarkoitus oli tehdä työt nostimen korista käsin.

Meillä oli vähän huonoa tuuria nosturin kanssa, koska ulottuva nosturi hajosi juuri, kun meidän piti saada se. Saimme tilalle kuukulkijan, jonka ulottuvuus oli kuitenkin riittämätön. Ensimmäinen vuotokohta korjattiin siten, että räystäältä lähdettiin kulkemaan ylöspäin ja purettiin tiiliä pois ja ruuvattiin lautoja ruoteisiin portaiksi, joilla pystyi tasapainottelemaan työn edetessä. Työtä ei voinut tehdä, kuin yksi mies kerrallaan ja se oli melko hidasta, johtuen mm. 40-asteen kattokulmasta. Ensimmäinen vuotokohta oli yksi lukuisista kattoikkunoista. Korjasimme vuodon siten, että mätä lunetti purettiin pois ja peitettiin rimoituksella ja aluskatteella, jonka päälle asennettiin vielä pressu tuplasuojaksi. Lunetin vanha karmi oli läpimätä, joten sitä ei säilytetä. Tarkoitushan on muuttaa päärakennuksen yläkerta lämpimäksi tilaksi, joten yksinkertaiset lunetit muutetaan tuplalaseille siten, että vanha poka jää ulkopokaksi ja sisälle suunnitellaan uusi ikkuna. Vanhaan karmiin ei kahta pokaa saa sopimaan, joten siksikin ne joudutaan uusimaan. Onneksi ovat mätiä, niin ei niin harmita että emme voi niitä hyödyntää. Toiveena on, että suojaus kestää muutaman vuoden, jolloin toivottavasti pääsemme itse kattoprojektin kimppuun. Pelkästään tämän yhden vuodon korjaamiseen meni aikaa järjestelyineen noin 15 tuntia.

Vuotava kattoikkuna

Kuukulkija

Katto purettiin piipulta räystääseen saakka

Aluskatteen asennus

Saimme sitten lopulta ulottuvamman nosturin käyttöön ja pääsimme etelän puoleiselle seinälle töihin. Itäinen jiiri vuotaa tosi pahasti se oli meidän pääkorjauskohde vuotojen osalta tällä viikolla. Homma kävi vähän sutjakammin, mutta ei se helppoa ollut nytkään. Noin 9 tuntia meni tuon vuodon korjaamiseen, joka tehtiin samalla periaatteella kuin aiempikin vuoto, mutta mitään ei tarvinnut purkaa ja töitä voitiin tehdä nosturin koria hyödyntäen.

Isompi nosturi jiirin paikkailuun

Itse olin hieman sivuosassa vuotojen korjaamisessa ja päävastuun korkealla keikkumisessa otti isäni, koska onnistuin jostain kehittämään niin järkyttävän korkean paikan kammon, että huojuvassa korissa keikkuminen ja töiden tekeminen korkealla ei oikein luonnistunut.

Aika väsynyttä oli porukka loppuviikosta. Jäi vähän valokuvaaminenkin vähemmälle, kun olimme niin katki.

Remonttimaisema yläkerran ikkunasta on kohdallaan

Hauskaa alkusyksyä!

-Vesa

Lahoja lautoja

Meillä oli mielenkiintoinen viime viikko. Kanalan rakentaminen oli pienellä tauolla, koska oli yksinkertaisesti liian kuuma. Kaikista kuumimpina päivinä kunnostimme hevosten karsinoita navetan itäpäädyssä. Meille on tulossa neljä islanninhevosta elokuun loppupuolella. Kaksi meidän tammaa on ollut astutuksessa heinäkuussa ja kun pullat on ns. uunissa, niin hepat matkaavat Kuusamoon. Toivottavasti meillä on varsoja ensi kesänä!

Viime viikon kohokohta oli, kun meidän arkkitehti Harri saapui vieraaksemme kumppaninsa Anun kanssa. Kyseessä oli heidän ensimmäinen käynti Raatesalmessa ja tarkoitus oli tutustua tiloihin ja tehdä alustavia mittauksia ja kartoitusta tilanteesta päärakennuksessa. Kävimme myös läpi meidän toiveita tulevaisuuden suhteen. Käynti olikin erittäin hyödyllinen!

Päärakennus mitattiin lattiasta kattoon niin hyvin, kuin nykytilanteessa pystyi. Laajat vauriot ja iso tavaramäärä haittasi hieman työtä. Harri sai kuitenkin tarvitsemansa mitat, joilla suunnittelutyö ja alkutilanteen dokumentointi saadaan alkuun.

Päärakennuksen mitoitus ja alustava vauriokartoitus

Niin, se alkutilanne. Päärakennuksen tilanne on paha – siis todella paha. Uskomme, että se on vielä pelastettavissa, mutta kyseessä on massiivinen hanke, jonka laajuutta ei varmasti ole edes vielä mahdollista ymmärtää. Yksin rakennuksen koko, noin 600 kerrosneliömetriä tekee projektista suuren.

Punakynää löytyy

Meille on kerrottu, että kun kunnalliskoti 70-luvun alussa lopetti toimintansa ja siirtyi Kuusamon keskustaan, henkilökunta jätti paikan viimeisen päälle siistiin kuntoon. Paikat siivottiin ja järjestettiin odottamaan seuraavaa tulijaa.

Seuraava tulija olikin sitten paikan historian kannalta kaikkein turmiollisin. Ei edes sotavuodet saanut aikaan sellaista tuhoa, jonka paikan uusi vuokralainen, kuusamolainen puusepänalan yritys, sai aikaan. Yritys sahasi käytännössä kaikkiin väliseiniin 2-3m leveitä aukkoja ja jätti kaikki tukematta. Myös ulkoseiniin tehtiin useita reikiä ja keskilaivan kohdalta ulkoseinää poistettiin usean metrin matkalta. Kaikki seinät levytettiin kipsilevyllä ja kattoon laitettiin mineraalivillaa.

Tila jäi tyhjilleen 80-luvun loppupuolella ja ilmeisesti jo silloin sisään vuoti vettä, koska jossain vaiheessa kunta teki tilapäisiä suojauksia, jotka kuitenkin olivat riittämättömiä. Vettä virtasi sisään n. 15-vuotta. Kattojiirit ja kattoikkunat ovat vuotaneet erityisen pahasti. Kunta myi tilan lopulta 2003 uusille yrittäjille, jotka pelastivat vuosien työllä Raatesalmen tilan tuholta. Heidän toimestaan kunnostettiin työnjohtajan talo, saunat, aittoja sekä navetan katto sekä paljon muuta mukaan lukien piha-alueiden siivous ja uudelleen perustaminen. Noina vuosina myös päärakennuksen katto suojattiin kunnolla ja ikkunoita yms. korjailtiin niin, että päärakennus yhä on pystyssä. Tila vaihtoi jälleen omistajaa 2010.

Tässä on välissä ollut muutama vuosi, kun päärakennukselle ei ole tehty mitään suurempia korjaus- tai suojaustoimenpiteitä. Kävimme tuossa taannoin ensimmäisten rankkasateiden aikaan päärakennuksessa tekemässä vuotokartoituksia. Muutamassa kohdassa suojaukset ovat pettäneet ilmeisesti lumen takia. Lisäksi ainakin yksi ihan uusi vuotopaikka löytyi. Kaiken kaikkiaan taloon tulee vettä sisään näkyvästi kuudesta kohtaa. Mitään suurempia lisävahinkoja tuosta ei heti synny, koska vuotokohdat valuvat maahan asti ja vesi on jo aikanaan tuhonnut kaiken mitä katon ja maan välillä on ollut.

Silti haluaisimme mahdollisimman nopeasti paikata vuotokohdat, jotta tilanne saadaan stabiloitua ja lahojen osien purkaminen ja kantavien rakenteiden tukeminen voidaan aloittaa ja lisäksi tarvittavat korjaustyöt voidaan suunnitella kunnolla.

Alla kuvia päärakennuksen vaurioista.

Toivo elää,

– Vesa

Töpötystä ja lähmintää

Melkoisia helteitä on pidellyt Kuusamossa viime viikolla. Tämä viikko on ollut hieman epävakaisempaa, mutta erittäin lämmintä.

Saimme vieraita tilalle viime viikon alkupuolella, kun vanhempani saapuivat Heinolasta katsomaan mitä poika on oikein tullut ostaneeksi. Tuntuivat tykkäävän, vaikka kauhistelivatkin hieman työmäärää, joka meitä odottaa.

Alkuviikon aikana raivasimme pihaa, joka on paikoin aika rehevöitynyt, kun parhaaseen kasvuaikaan ei ole ollut kukaan ajamassa nurmikoita ja leikkaamassa pöpeliköitä. Kummasti pihapiirin ilme virkistyy, kun koiranputket ja muut heinät on trimmattu alas. Raivattavaa jäikin vielä yllin kyllin, koska meidän viikon päätehtävä painoi päälle. Projektina oli rakentaa Wanhaan Raatesalmeen kanala.

Isä raivaa päärakennuksen edustaa

Tilasimme tuossa taannoin Rovaniemeltä 6kpl maatiaiskanoja ja yhden kukon. Kanat ovat tyrnäväläistä maatiaiskanakantaa. Mirva on pitkään suunnitellut maatiaiskanojen hankintaa, mutta kaupungissa se ei olisi ollut kovinkaan käytännöllistä. Kun sitten tämä talokauppa Kuusamoon varmistui, niin Mirva tilasi kanoja ennen kuin ehdin munakasta sanoa.

No, kanalahan täytyy kanoille laittaa…

Navetan länsipäädystä löytyi vanhan kanalan rippeet. Navetassa sisällä oli noin 13m2 huone, jossa on joskus ollut kanala. Orret oli paikallaan ja muutama munintalaatikkokin löytyi. Lattialla oli vanha turvepehku. Hyvä lähtökohta uudelle sisäkanalalle.

Vanha kanala ennen remonttia

Lisäksi ulkoa, sisäkanalan ulko-oven läheisyydestä löytyi puskien alle hautautunut vanha kesäkanala. Tai niin me päättelimme, voihan olla että tuossa on ollut esim. kaneja tai joitain muita elukoita. Niin tai näin, päätimme tyhjentää vanhan sisäkanalan ja rakentaa sinne uuden kanalan ja koska kanat on kiva pitää kesäisin ulkona, niinpä päätimme raivata navetan seinustalta tilaa uudelle hienolle kesäkanalalle. Vanhasta tarhasta hyödynsimme vanhan kopin. Muut osat rakensimme uudestaan.

Vanha ulkotarha

Projekti alkoi vanhan sisäkanalan raivaamisella. Kannoimme puuosat pihalle, jätimme ainoastaan vanhojen orsien tukirakenteet, ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Mirva lappasi turvepehkun kottikärryihin ja samaa vauhtia tunkiolle.

Turvepehkun poistoa

Haimme Kuusamon K-maataloudesta tarpeita uuden kanalan perustamiseksi. Mukaan tarttui sammutettua kalkkia seinien kalkkimaalausta varten, Virkon S desinfiointiainetta, painesumutin ja kanaverkkoa.

Virkon S tabletteja ja painesumutin desinfiointiin

Muutoin kanala rakennettiin ekstemporismia noudattaen, Kaikki tarveaineet haalittiin tilan eri rakennuksista.

Ensin sisäkanala pestiin kauttaaltaan painepesurilla ja vanha lattiakaivokin saatiin vetämään ylimmäräinen vesi pois. Sen jälkeen Mirva käsitteli koko tilan Virkonilla ja vähän ajan päästä tökötti huuhdeltiin pois. Tuon pitäisi tappaa kaikki merikotkaa pienemmät tuholaiset kanalasta.

Painepesua

Tuholaistorjuja

Iso homma oli purkaa kaikki vanhat sähköjohdot pois navetan seinistä. Tilaan on tehty iso sähkösaneeraus aikaisemmin ja suurin osa sähköistä on uusittu. Kaikki vanhat sähköjohdot on vedetty poikki ja jätetty seiniin. Niitä purettiin pois kanalan tieltä. Pieniä yllätyksiäkin löytyi, kun noi  50 sähköttömän johdon seassa roikkui viattomana yksi kuuma johto. Ei näin. Sähköalan ihmisenä joskus mietin, että miten meillä on näinkin vähän sähkökuolemia vuosittain. Muihin seiniin jäi vielä johtoa purettavaksi myöhemmin, onneksi kanalan pääty on nyt sähköjen osalta kunnossa.

Isä purkaa sähköjä 40-vuoden kokemuksella

 

uusien sähköjen vetäminen kanalaan

Sitten alkoi arpominen. Pitäisi ryhtyä kalkkimaalariksi. Eniten kokemusta asiasta oli isälläni, joka muisti lapsena, että äiti oli valkoinen, kuin kalkkilaivan kapteeni kun navettaa kalkittiin. Netti siis auki ja ohjeita katsomaan. Ohjeita löytyi 178 kappaletta, ja jokainen oli erilainen.

Teimme ensimmäisen erän soveltaen keskiarvoa ensimmäisestä kahdesta ohjeesta. Seos tehtiin maalausta edellisenä päivänä. Ideana oli, että ensin seinälle sivellään kalkkivesi ja sitten varsinainen kalkkitahna/maali.  Jossain luki, että maalin pitäsi olla ”vellimäistä”. Ohjeella tuli piimää. Töpötimme piimää seinille. Telaakin kokeiltiin. Valkoista oli, mutta ei juuri seinissä, eikä tuo ollut kauhean käytännöllistäkään. Jotekin saimme sotkettua ensimmäisen ämpärin muuallekin, kuin silmiin. Valmista ei vielä tullut. Uusi yritys. Nyt otettiin uusmaalaisjärki käyttöön. Päätettiin tehdä turkkilaisen jugurtin ja löysän kermavaahdon sekoitus. Nyt toimi! Välineeksi otettiin tapettiliisteriharja ja tekniikaksi hioutui herkkä lähmintä.

Tekniikka on sellainen, että kauhaistaan liisteriharjalla tahnaan harjaan ja lähmitään se maalattavalle pinnalle. Seos tarttuu laastimaisesti pintoihin. Sitten se on helppo harjata nätisi pintaan. Kalkkitahna myös hieman paksuuntuu työn edetessä, joten kannattaa tehdä hieman löysää aluksi, niin ei tarvitse lopuksi kaivaa tahnaa lapiolla pois saavista. Mikäli maalattava pinta on hyvin tasainen, niin silloin vellimäinen maali on hyvä ratkaisu ja maalaamiseen sopii hyvin tela. Huom. vain sileillä pinnoilla!

Kun sisäkanala oli kalkittu, siirryimme ulkotarhan tekoon. Kanalan sisustaminen on vuorossa myöhemmin. Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ulkokanalan rakenteeksi, vaan etenimme ekstemporismia noudattaen. Mirva olisi halunnut kanalasta puolikkaan pihan kokoisen, mutta me isän kanssa saimme onneksi lopulta Mirvan suostuteltua hieman pienempään tarhaan.

Kalkittu kanala

Kiertelimme isän kanssa tilan rakennuksia ja etsimme sopivaa puutavaraan tarhan rakentamiseen. Löysimmekin pihaton päätyliiteristä lautataapelin heinien alta. Taapelissa on monenlaista puutavaraa 2 tuuman paksuisesta lankusta, kakkosnelosesta ihan peruslautaan. Vetelimme kakkosnelosia peräkärryn lavalle ja pohdimme, että hieman on järeää tavaraa kanalaksi. No, voihan kanalaa sitten käyttää telineenä, kun navetan rikkinäistä räystästä korjataan myöhemmin. Puulajikin oli vähän outo. Ei missään nimessä ollut kuusta, mäntyä tai koivua. Isä tiesi, että ei ole haapaakaan. Päättelimme sitten, että kyseessä lienee lehtikuusi. Meidän pihassa kasvaa sitä runsaasti ja taapelin puutavara näytti kotona sahatulta.

Tästä se kanala tehdään! Voi olla, että on helmiä kanoille, mutta menköön. Mirva kaivoi vielä jostain tallin perukoilta Elixin 9 litran tervakyllästekanisterin. Mikä löytö! Tällähän kanala suojataan. Kanalaa on laadittu porukalla nyt muutama päivä ja niin se vain alkoi muistuttaa oikeaa kanalaa.

Kauluspaita päällä on työturvallinen vaatetus.

Vanhan kanalakopin tervausta

Kanalan tervausta

Tänään laitettiin kanalaan ensimmäiset verkot paikalleen, mutta vielä jäi loppuviikoksi tehtävää.

Ensimmäiset verkot jo paikallaan

Kanalaprojekti jatkuu tulevina päivinä ja on tässä muutakin hanketta samalla, mutta niistä lisää tulevissa bloggauksissa.

Koillissanomat kävi tekemässä jutun meidän projektista viime viikolla. Pidempi juttu löytyy paperiversioista, siitä tuli vähän isompi juttu, kuin osasimme odottaa, mutta mukavaa kun meidän hanke on huomioitu paikallisesti!

Tässä linkki nettiversioon: http://www.koillissanomat.fi/etusivu/raatesalmi_remontoidaan_entiselleen_7015108.html

Ainiin, kalassa pitää käydä myös joka ilta

Kalassa

Hyvää kesän jatkoa blogin lukijoille!

– Vesa

Vihdoin Kuusamossa

Olimme edellisen viikon mökillä Puulalla ja sitten asustelimme muutaman päivän hotellissa etelässä ja auttelimme Mirvan siskon perhettä rippijuhlien valmistelussa.  Sunnuntaina oli hienot juhlat ja minulla oli kunnia toimia kummityttömme rippikuvien ottajana. Toimin sivutoimisena valo- ja videokuvaajana muiden töiden ja projektien ohella. Mikäli blogin lukijoista joku tarvitsee valokuvaajan palveluja niin mielelläni autan.

Kummityttö

Vielä sunnuntai-iltana ajoimme yhdeksi yöksi mökille ja maanantaiaamuna pakkasimme eläimet ja loput romut autoon ja peräkärryyn ja suuntasimme taas Kuusamoon, tällä kertaa jäädäksemme.

Saavuttuamme Kuusamoon alkoi heti melko tylsä urakka. Jouduimme nimittäin muuttamaan kaikki tavaramme vierastalosta meidän omaan taloon, noin 50m matkan. Ärsyttävä ja todella helteinen homma, mutta näin oli pakko menetellä johtuen meidän oman muuttoauton ja kuskin aikatauluista sekä vanhojen asukkaiden muuttoaikatauluista. Lappasimme tavaraa peräkärryyn ja ajoimme tuon 50m matkan pihan poikki kotitalon oven eteen. Päivä oli erittäin kuuma ja illalla kyllä päässä humisi.

Tämä viikko on mennyt käytännössä tavaroita järjestellessä ja tilaan tutustuessa. Tiloja on PALJON. Kaiken kaikkiaan tilalla on kymmenkunta rakennusta, yhteensä neliöitä lienee jossain 2000-3000 neliön välillä. Tilaan kuuluu siis asuintalomme ”työnjohtajan talo” n. 1830-luvulta, täysin remontoitava päärakennus vuodelta 1928, vierastalo 1950-luvulta ja saunarakennus rannassa vuodelta 1949. Näiden lisäksi löytyy muita sivurakennuksia navetta, talli/aittarakennus, pihatto, vanha ”yläaitta”, ylälato, huonokuntoinen sikala ja huonokuntoinen purettava pumppaamorakennus.

Tilaa on niin paljon, että on hieman vaikeaa orientoitua ja hahmottaa kokonaisuutta kunnolla. Pitäisi jostain nurkasta aloittaa, mutta kun osaisi päättää, että mistä. Asiaa ei yhtään helpota se, että eri tilat on vuosien varrella täyttyneet erilaisesta enemmän ja vähemmän käyttökelpoisesta tavarasta. Asuintilat ja saunat on kaikki siistissä kunnossa, mutta muut tilat on täynnä tavaraa. Paljon on hienoa ja vanhaa esineistöä, mutta vieläkin enemmän on täysin turhaa kaatopaikkaroinaa. Esimerkiksi vanhoja ikkunoita on aivan järjetön määrä, useita satoja ikkunoita. Ikkunat toki kaikki säilytetään ja tarpeettomat aikanaan myydään.

Olen nyt lähtenyt siitä ajatuksesta liikkeelle, että ennen kuin on mitään järkeä alkaa minkäänlaiseen kunnostusprojektiin yhdenkään rakennuksen osalta on aivan välttämätöntä laittaa ns. nurkat kuntoon. Kaikkien onnistuneiden projektien lähtökohta on, että ensin paikat kuntoon ja siistiksi, tavarat järjestykseen ja omille paikoilleen. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tehdä töitä, kun työkalut on järjestyksessä ja tavarat löytyy helposti.

Tavaraa

Katselin tuossa joku ilta Adam Savagen (tuttu myytinmurtajista) videoita youtubesta, jossa hän esitteli omia työtilojaan. Adamilla oli hauska filosofia omien tavaroidensa järjestämiseen. Hän yrittää järjestää tavaransa niin, että kun hän tarvitsee jotain tavaraa tai työkalua, niin hänen täytyy pystyä ottamaan tavara ilman, että hän joutuu siirtämään yhtään toista tavaraa. Mielestäni tämä on loistava tavoite ja hieno ajatus! Tietenkään se ei ole helppoa, mutta erittäin tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Mikäli joku haluaa katsoa ko. videon niin se löytyy täältä.

Olen nyt käynyt tavaroita pintapuolisesti läpi muutaman päivän ja kokonaiskäsitys alkaa hahmottumaan. Erityisen paha tilanne on päärakennuksessa ja navetassa. Näissä kulkeminenkin on vaikeaa, koska romua on niin paljon joka puolella. Ensimmäisessä vaiheessa täytyy raivata kaikki kaatopaikkaroina jätelavalle ja kaatopaikalle. Yksi lava tuskin riittää, koska roinaa on niin valtavasti. Toinen vaihe on erittäin tärkeä: inventointi. Tavarat, kuten vanhat ovet, ikkunat, helat, salvat, saranat, huonekalut yms. täytyy järjestää. Ikkunat jotka eivät meille käy ja joita emme tarvitse täytyy järjestää ruutumäärän mukaan ja tehdä vaikka excel-lista niistä ja laittaa ne ruutumäärän mukaiseen järjestykseen ylälatoon, pois remontin jaloista. Nyt ikkunoita on käytännössä nojallaan joka nurkalla. Sama metodi pätee muuhunkin säilyttämisen arvoiseen tavaraan. Pieni sälä muovilaatikoihin ja lappu päälle ja hyllyyn odottamaan tarvetta. Tilaa on kyllä moninkertaisellekin määrälle tavaraa, kunhan se vaan on järjestyksessä.

Lisää tavaraa

Veikkaan, että ensi viikko menee puhtaasti siivoushommissa. On luvannut melkoisia kesäkelejä tänne Kuusamoon, mutta en aio valittaa! Hiki voi tulla mutta niin pitääkin.

Tälläkin viikolla säät ovat hellineet ja laitan tähän loppuun muutaman tunnelmakuvan viikon varrelta.

Rantamaisemia

Terassimaisema

Pihatto + tarhaa

Pihatie

Työnjohtajan talo ja talli/aitta

Auringolasku laitumella